Päivä 121, LOPPU! Kiitos Cilla ja Juha!

Valmis.
Tän illan vielä sinnittelen.
Lapsi meinas, että nyt mökillä pitäis suklaabanaaneja saada.
Sain sen tyytymään lettuihin.

Blogi hiljenee luvatusti.

On ollut hauskat 121 päivää.
Olen oppinut, että en tarvitse karkkia.
Olen oppinut, että huumori on hankala laji, joka ei tule pakottamalla.

Oikeastaan olen iloinen, että tämä on tässä.

Nähdään ja moikataan!

Jos joskus lähden yhtä hölmöön juttuun mukaan, voi olla että jatkan tällä kanavalla, tai keksin uuden.

Nyt jaxuhali kaikille.
Moi!

edit. 11.5.2014

tarina päättikin jatkua.

www.121yota.blogspot.com

120. päivä, kiitos Auli!

Tokavika päivä,
Huhhuh.

Alkaa mielenkiinto loppua.
Ei jaksais.
Haluisin luovuttaa ehkä vaan siitä ilosta, että maali on niin lähellä.
Että vois todeta, että en sit pystyny tähänkään.

Noh, tän ja huomisen ku puristaa, niin lauantaina saa se toblerone-möntti kyytiä.
..ja mignon.

Ai niin, huomenna tää blogi loppuu.
Tuleekohan mulle ikävä?
Mitä mä sitte teen...
Oonkohan mä tarpeeksa vanha muistelmiin? :)
Muistelmissa on vaan se huono puoli, että mä en muista asioita...

Noh, nyt jatkan tätä työväenpäivän juhlintaa, ja muistelen lapsuutta ku pressan linnan eessä isälle vilkutettiin.

119. päivä, kiitos Mia!

Vappu, simaa ja munkkeja!

Skumppaa ja ilmapalloja!

Nakkeja ja sipsejä!

Ehkä jo ensi vuonna muistan, että se juhlapäivä on huomenna.

Tänäkin vuonna tuntuu, että kaikki paukut on tässä päivässä.

Noh, juhlitaan nyt sitte, kun o juhlat.

ps. Varasin jo karkkia työpöydälleni ensi viikkoa varten...

Vanha vitsi

...mutta aina jaksaa naurattaa.

Mä niin rakastan kaikkia piimä- ja kermapurkkeja.

Niissä lukee

Ravistettava - omaskakas

Aahhahahaaaa!!!

Sitä mä juoksen ympäri kämppää lapselta toiselle ja kerron tätä turkulaisvitsiä.
Ne ei enään naura.
Ne vaan toivoo että ei oo kavereita kylässä.

Päivä 118, kiitos Riina!

Mä oon just sellanen, että kun punkki kävelee mun hihasta kädelle, mä oon ihan varma et niitä ravaa kaikkialla ympäri mun kroppaa ja sit mua ahistaa hetken, mutta sitten mä en jaksa tehdä asialle mitään, ja jatkan eloani ja oloani.

Mutta se ois sit koiranomistajan kesä alkanut...

KRIISI!

Mä olen laskenut väärin.
Tämän takia sillon kerran, ei yhdellä päivällä ollut omistajaa, siis päivä 63.
Tänään on päivä 117.
Se tarkoittaa, että perjantaina on päivä 121, eikä lauantaina, niinkuin kalenterini väittää.
Apua!
Heti rupes jännittää vielä enempi!
...ja kenet mä poistan?
Nyt on yks ihminen liikaa...
Tai sitten perjantai menee kahelle vikalle.

Mutta yliaikaa ei voi olla, koska lupasin kirjottaa vain 121 päivää.
Lupauksia ei ois hyvä rikkoa.

117. päivä, kiitos Sami!

Mä löysin perjantaina JUST MUN kengät.
Ne huus siellä hyllyssä mun nimeä.
Ne oli puoleen hintaan.
Mietin, että onko nyt varaa.
Mietin yön yli.
Tiesin, että kadun jos nyt en niitä osta.
Kävin lauantaina hakemassa.
Laitoin tänään jalkaan.
Ne on hyvännäköset.
Mä oon niissä hyvännäkönen.
...jos olen paikoillani.
Koska nää narskuu. Sikana.

Päivä 116, kiitos Onni!

Mitäs jos käy perheen kanssa metsässä sienessä, eikä kerro siitä facebookissa, onko sillä mitään arvoa?
Nyt kukaan ei tiedä, että meidän perhe on viettänyt sellasta laatuaikaa risukossa.

Jos olisin tiedottanut asiasta sosiaaliseen mediaan, olisi se varmalla mennyt näin:
Vain idiootit menee sieneen tällasen kuivan kevään aikana, ja eipä siellä mettässä nyt hirvee ruuhka ollut.

115. päivä, kiitos Susan!

Voi vitsi mä haluisin liittyy tähän uuden ajan leluun, tinderiin.
Se ois niin ihanaa.
Ottaa sinne viehkoja kuvia ittestään ja saada tykkäyksiä.
Tsekkaa onko markkina-arvoa vielä olemassa.

Toki vaarana ois, että kukaan ei tykkäis.
Että jatkan tätä tavallisen tylsän vaimoeläimen arkea.

Päivä 114, kiitos Kirsi!

Karua.

Mä painan paljon.

Jos sä laittasit lapses tai jonkun muun pienen asian pomppulinnaan, ja mä hyppäisin sinne, sä pääsisit eroon siitä lapsesta tai jostain muusta pienestä asiasta.

Tai ainakin se lentäis kaaressa kilometrin vasemalle (tuuli 0m/s)

Miks mä en tee sille mitään?

No teenhän.

a) en hypi pomppulinnoihin

b) ajattelen asiaa aktiivisesti

c) vähän inhoon sitä osaa itessäni

d) tilaan kirjallisuutta ja luen sitä

e) osallistuin nettivalmennukseen (ei sellaiseen missä luvataan että satakakssataakiloo lähtee kahessa viikossa ilman nälkää)

d) mietin syömiseni

e) liikun

No miks mitään ei tapahdu?

Tapahtuuhan.

Paino nousee koko ajan.

Mitä enemmän mä ressaan, sitä enemmän mä painan.

Eilen vitutti sen verta, että vetäsin iltapalaks paahtoleipää metvurstilla ja sanoin fakitääshools.

Kaks kiloo lähti.

Votta no niin.

113. päivä, kiitos Santtu!

Arkihaaste.
Facebookissa.
Haastakaa vaan.
Laitan joka päivä kuvan miehestä, ykkösestä ja kakkosesta.
Siinä on haastetta mun arkeen ihan tarpeeks kiitos.

Joo on niitä ihania hetkiäkin ja itsehän olen lapset hankkinut ja vittu mitä vielä.

Meninhän mä armeijaankin vapaaehtoisesti, mutta silti nautin viikonloppuvapaista.

Päivä 112, kiitos Terhi!

Mielestäni olen ollut hyvä ihminen ja jopa peilistä katsoo kiinteämpi ja vähän litteämpi ihminen.

Farkut on erimieltä.

Ne ei mennyt kiinni.

10 päivää lusittavaa.

Sit alan mättää panttereita ja suklaata kaksin käsin.

Katotaan sit miten farkkujen käy.

Nih.

111. päivä, kiitos Satu!

Pääsiäisenä syödään kindereitä, koska niissä on lelu.

Tänä vuonna oli kauppoihin tullu järkyttävän kokonen kinder, toki oli se myös järkyttävän hintanenkin.
Isäni osti sellaisen veljeni pojalle, koska sitä säälitti, että pikkunen ei saa muita suklaamunia.

No se suklaapallo oli järkytävän iso, se lelumuna oli jäätävän kokonen, sinne ois saanu vaikka pakettitalon sisään, mutta ei...
Siellä oli puolenpennin pahvista raavittu "domino-peli" sisällä.

Jos oisin ite maksanut tosta shaissesta, olisin maannut loppuillan sikiöasennossa peukku suussa.
Ja itkenyt.

Päivä 110, kiitos Leena!

Kun joku biisi johtaa toiseen.
Kun pumppukaverin kanssa rupeat veivaamaan Jeevesin tunnaria.
Sillä haitari, mulla viulu.

Ja kun hän näkee vaivan kaivaa nuotit ja lähettää ne minulle.

Rakkaat naapurit, mestaritkin harjoittelee!

109. päivä, kiitos Jouni!

Pääsiäinen.
Tää on pahin.
Mignon.
Niitä menis.
Mignonissa ehdottomasti parasta on se hampaiden jälki.
Kaapasen aina alakalustolla.
Ne on sopivasti killissä.
Jää niin huimat urat siihen suklaaseen, joka ei kuulemma olekkaan suklaata.
Se on mignonmassaa.
Ihan sama, urat jää silti!

Ostin jääkaappiin yhden odottamaan.

Päivä 108, kiitos Mona!

Meillä asuu se semmonen viherpeukalo.
Joka laittoi siemeniä pikkuruisiin laatikoihin ja kirjoitti niiden viereen mitä sieltä olisi tulossa.
Sitten odotetaan.
Soitetaan töihin ja kerrotaan, että joku on noussut mullasta.
Nyt meillä on ruokapöydän viereinen ikkuna täynnä tomaatintaimia sekä tulevaa kesäkurpitsaa.
Maitopurkeissa.

Kesä, tule jo, niin saan ikkunalautani takaisin.
Siihen voi hillota vaikka laskuja.

Väsyttäämoikka!

107. päivä, kiitos Airi!

Pyyteettömyys on niin kaunista.

Kun lapselle langettaa pelikiellon, soittaa hän isoäidille, että saako tulla kylään.
Isoäiti toki ilahtuu.

"Saanhan mä sitten olla sun iPadilla?"

Sadaskuudes päivä, kiitos Sanna!

Älkää jättäkö mua yksin toimistolle, päivänä, jolloin asiakkaatkin on kadoksissa.

Sori oli pakko, en voi palauttaa yöunianne, mutta elämä on olemisen sietämätöntä... ja jos et sä voi itelles nauraa, ni kuka sitte?

Päivä 105, kiitos Johanna!

Nonni.
Nyt mut on syrjäytetty.
Ei kukaan yksittäinen henkilö, vaan seura.

Muistatteko kun olin turnausmatkalla?
Kuinka siitä nautin.
Kuinka ohjasin ankkalaumaa pilli kaulassa.

Nyt se on ohi.
Kokemukset on eletty.
Ne on nyt koettu.

Mussa ei oo kuulemma muuta vikaa, kuin se, että mulla on asiat korvien välissä eikä jalkojen välissä.

104. päivä, kiitos Mirka!

Kaks yötä putkeen.
Herään keskellä yötä sängystäni (tässä kohta menee vielä hyvin ja niinkuin pitääkin).
Olen kauttaaltani hiessä.
Halaamani tyyny on aivan märkä hiestä.
Paidan selkä on aivan hiessä.
Tyyny on aivan hiessä.
Housut on aivan hiessä.

Unet ovat olleet mukavia (poissulkee liskojen yöt)

Mulla on siis vaihdevuodet.
En kestä!
Kauanks nää kestää?
Toivottavasti ei kolmatta yötä.

Hikoilun sivutuotekkaan ei paljoo lohduta.
Latvat on kikkuralla aamulla, vaikka taas on tullu tehtyä kaikkensa, että ne ois suorat.

Päivä 103, kiitos Susanna!

Sitten kun liikaa miettii, ei tule uni.
Tai jos nukkuu päikkärit, ei tule uni, ja tulee mietitttyä.

Taivas.
Nyt tän meille syötetyn konseptin mukaan se on hyvä paikka.
Siellä ihminen on parhaimmillaan.
Hyvä näin.
Lohdullista.

Koirilla on taivaassa vain verisiä luita ja...
hetkinen.
Kenen luu?
Jonku seepran?
Tämähän suoraan tarkoittaa sitä, että sittenhän se seepra on päässyt taivaaseen, sillä on ollu kaikki tosi jees, kunnes joku on tappanut sen, että tää koira on saanu sen luun jyystettäväks.

Ainakin mua lohdutettiin lapsena sillä, kun itkin kuolleen oravan äärellä, että nyt se on taivaassa ja kaikki on hyvin.

Mutta nyt tässä onkin joku tämmönen tapetaan toisiamme niinkuin maanpäälläkin-juttu.
Tosi rauhaisaa.
Mitäs sitte kun tapetaan siellä taivaassa?
Minne sitte joutuu?
Takasin maahan?

Vai onko tässä joku ihmistentaivas, koirientaivas, hepostentaivas, oravientaivas...
Ku kyl mä nyt aattelin, että taivaassa tavataan, ku koirat on kuollu.

Just tämmösten takia ihmisen ois hyvä vältellä päikkäreitä ja nukkua yönsä.

102. päivä, kiitos Kaisa!

Virpomispäivä.

Nuorena oli helpompaa.
Makas vaan peiton alla hiljaa, jos joku tuli pimpottelemaan.
Ei tarvinnu ressaa.

Sitten tuli omia lapsia.
Oli pakko avata, koska se oli helpompaa, kuin selittää lapsille, miksi me ollaan täällä kaapissa hiljaa.
Paitsi ettei meille oikein koskaan ole kukaan tullut virpomaan.

Joka pääsiäinen ehkä yksi pimpotus ovikellossa.

Silti on varattava niitä karkkeja.

Karkkien on oltava päällystettyjä, että niitä voi antaa vähemmän kuin pussi kerrallaan.

Meinasin ostaa niitä ihania pieniä ruohomunia(?).
Paitsi että ne on lemppareita.
En mä niitä vois pois antaa itkemättä, ja jos ei tulekkaan virpojia, niin sitten ne tuijottas mua tossa pöydällä.
Ja sit mä sortuisin.
Koska ne on niin lemppareita, ja pieniä.

Ostin kaupan halvimpia pahanmakuisia tikkareita.
Jos ovikello ei soi, syötän ne omille lapsille.
Palkintoina.

Päivä 101, kiitos Juhani!

Join viiniä.
Suruun.
Ikävään.

Joku on joskus sanonut, että tunteisiin ei pitäisi juoda.

Sanonpa vaan, että kyllä mä kuitenkin jonku syyn keksisin, että ihan sama vaikka tunteisiin joinkin.
Nyt maksan.

SATA! Kiitos Karen!

Voi jummijammi!
Sata päivää täynnä.

En olis uskonu jos joku ois sanonu joulukuussa.
Onneks ei oo retki vielä loppu.

...muuten en vois kertoo teille, että työkaveri suositteli eilen yhtä rasvaa silmäympäryksiin.
Toimin kuten neuvottu.

Nyt on silmät turvonnu...
KAUNISTA!

99. päivä, kiitos Noona!

Melkein sata takana.
Jos nää ois punnerruksia, ni oisin jo makaamassa lattialla ja puuskuttamassa.
(No oikeesti oisin jo kahen jälkeen)

Nyt vinkki kaikille ei synnyttäneille naisille.

Sektio.

Jos haluatte aivastaa kävellessä.
Jos haarahippa on laji, mitä on kiva leikkiä useampi hetki.
Tai ette käytä enään ikinä jumppatunnille muita kuin mustia jumppapöksyjä, ja niitäkin takarivissä.

Nimim. kun kakkonen oli 5viikkoa, menin pesikseen (jälkitarkastus, mikä se on?) ja osuin palloon, spurttasin ykköselle ja juoksinkin siitä sitten suoraan kotiin.

Päivä 98, kiitos Laura!

Joskus kun jaksan tulla täältä muodin aallonharjalta alas, alan miettimään mitä tapahtui läheisille ihmisilleni.

Missä luki, että minä olen ainoa jonka tulee pitää yhteyttä.

Vai olenko mä vaan niin urpÅ, että ei tarvi.

Toki enemmän jää elämässä aikaa, kun ei tarvi puhelimen hälytysääntä kuunnella.

Sitten toki tajusin, että en mä ehkä maailman urpÅin voi olla, kun onhan mulla 4+1 kummilasta.

Eli jotain on tullut tehtyä hyvin, kun on kummin tehtäviin pyydetty.

Paitsi se, joka sanoi kummiksi pyytämisen jälkeen, kun olin jo ilot silmissä sanonut tahdon:

Niin kun nämä muut kummit ei kuulu kirkkoon.

Eli palaan muodin aallonharjalle surffaamaan kohti kauniita kevätpäiviä.

(et terkkui vaan sinne kotisohville!)

97. päivä, kiitos Hanna!

Mä saisin matkan miehen kanssa viikoks vaikka Roomaan.
Mä kattelen Vierumäen sporttileirejä.

Jousimiehet tykkäävät matkustaa ja avartaa maailmaansa.

Päivä 96, kiitos Emilia!

Ai mitä me tehtiin tänään töissä?
No otettiin pikku skumpat, ku meillä on niin hyvä porukka.

Itse otin maltillisesti, koska olin autolla.
Hyvä niin, koska kotimatka autoillen kesti 1h15min.

Toki jos olisin nauttinut pari lasia ja lähtenyt tuntia myöhemmin, en olisi saanut nauttia niin pitkään radiopersoonista.

95. päivä, kiitos Mikko!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun mun hermoja koetellaan.

Mies teki simaa.
Joka vuosi se tekee ämpärillisen simaa.
Ja voitte kuvitella kun sitä simaa nyt sitten on.
Ja nyt nuo kolme sitä sitten juo.
Itse rinnasta siman limuun.
Muut ei.
Joten revin hiuksiani ja koitan estää lapsia juomasta simaa joka päivä.

Ja sehän on selvä, että jos tässä kuun alussa on simat valmiit, niin ne ei kyllä vappua näe...
...täällä tapahtuu siis toinen erä simaa ennen vappua.

Ajaisko suosilla kaljun...

Päivä 94, kiitos Päivi!

Jos sulla on laulukeikka.
Jos sullla on kova yskä.
Peru se keikka.

Jos sulla on laulukeikka jossa laulat biisejä, opettele ne!

Jos sulla on laulukeikka ja biisit on ranskaks, opettele ääntämään.

En mäkään lähe soittaa pianoo jos sormet on leikattu.

93. päivä, kiitos Johan!

Muistatteko sen messutarjouksen, josta pukkas niitä tuhannen hienoja laatumeikkejä.

No se oli lehden MÄÄRÄAIKAINEN tilaus.

Eilen tuli UUSI lasku.

Suoritathan maksun eräpäivään mennessä, saat edelleen tilaajana

-blaa blaa blaa aina irtonumeroa edullisemmin

-suoraan kotiin

-osallistumisoikeuden arvontoihin

takapuolelle kestotilauksen säännöt.

Vitun Aller!

(ja allerin promotytöt)

Nyt sitten aletaan soittelemaan Allerin aspaan, ja USKON, että en ole ainoa suorittamassa tätä tehtävää.

Mitä opimme tästä?

Älä koskaan usko mitä nuoret hempukat sulle sopottaa.

Lehtien tilaaminen on itseään työllistävää puuhaa.

Kaikki kusettaa.

Päivä 92, kiitos Milla!

Eilen koitti se päivä.

Ei tyypillinen päivä.

Mulla ei ollut aikaa!
Olisin halunnut assistentin!
Olisin tarvinnut henkilökohtaisen avustajan!

En oikeasti kerennyt tekemään kaikkia niitä asioita mitkä oli siinä mielenpäällä.
Yritin kyllä, mutta samalla kun katsot lempisarjaa ja koitat kännykän näytöltä tihrustaa tämän illan leffatarjontaa, totesin homman niin mobiilisesti onnettomaksi, että päätin jättää sen väliin.
No, onneksi voin tarkistaa tämän illan leffatarjonnan tänäänkin.
Vaikka heti.

91. päivä, kiitos Ville!

Illat.
Pahimpia.
Lapsiperheessä.

Haluaisit vain, että kaikki soljuisi hyvässä tahdossa ja jotenkin hämyisästi ja rauhallisesti.
Totuus on, että perkeleet raikaa, esiteini koittaa kertoa omia sääntöjään, tokaluokkalainen koittaa imeä kaiken sokerin talosta samalla kun kertoo omia sääntöjään.

Joka ilta.
Illasta toiseen.

Aamut menee, mutta iltaisin toivoisi olevansa vaikka avaruudessa, niin ei tarvitsisi olla itse luomassaan lapsiperheessä.

90. päivä, kiitos Mikko!

Työpaikkaruokalassa oli jälkkäriä.
Fazerin sinistä ja geishaa.

Pitäkää tunkkinne.
Otin omenan.

89. päivä, kiitos Rosa!

Palvelu.
Hyvä palvelu.
Melkeen itkun raapasee.

Kävin päivänä muutamana ostelemassa töihin vaatteita.

Menin Seppälään, koska se kuulosti eniten mun kukkaroystävälliseltä paikalta.
Selailen ale-rekkiä, ja noukin pari paitaa.
Myyjä siitä haastelemaan niitä näitä, ja kerroin toki että töihin kudetta tässä...
Hänpä kävi auttamaan.
Käski mut koppiin ja kantoi sinne tunikaa ja kauluspaitaa minkä kerkes.
Vähän jo hirvitti koko homma, kunnes tajusin.
KAIKKI mitä tämä ihana myyjä mulle kantoi, oli ale-rekeistä.
Oikeesti!
Mulle tuli niin ilonen olo siitä, että vaikka tiesi, että mulle ei satasen paitoja myydä, niin palvelu oli 110% hyvää.
Lopulta otin useamman vaatteen, ihan huomatakseni kassalla, että luottokortin pääty oli tullut vastaan.
Ois pitäny maksaa internetillä, se on rajaton...

Päivä 88, kiitos Suvi!

Ei sillä että paljoa nostaisin hattua tälle kellojen vekslaukselle.
Ärsyttäväähän se kaks kertaa vuodessa on.
Miettiä missä kaikkialla kotona on kelloja, joita pitää manuaalisesti käydä siirtämässä.
Niitä meinaan on yllättävissä paikoissa.
Joka kerta pitää etsiä se uunin käyttöohje, että senkin saa siirrettyä.

Ja kun herää klo 12 autuaan onnellisena kun lapset ovat hoidossa.
Ja kun ottaa puhelimen käteen, ja huomaa että kello onkin 1.
Ja kun tajuaa, että klo 14 alkaa juhlat mihin lapsi pitää roudata...

KSP.

87. päivä, kiitos Vuokko!

Tää on taas se hetki kun mietin pikkutukkaa.
Justiinsa kun tän saa nysäponnarille...
Aina näin.
Juuri kun hiukset ovat ponnaripituudessa, pätkäsen ne.
Sitten mua aina harmittaa että leikkasin ne, ja silti tykkään uudesta lookista.
Kesä tulee ja niskahiki...
Ehkä mä annan näiden nyt olla, ja leikkaan nää vasta kesäkuussa.
Mene ja sano.
Siltikin mä haluisin sellasen jumppaponnarin...

Päivä 86, kiitos Anu!

Se, mikä flunssassa on kamalinta, on kaikki se aika, mikä sinulla on, mutta ei mitään voimia tai mahdollisuuksia tehdä mitään.

Eilen illallakin lojuin sängyllä ja mietin, että tässähän on hyvin aikaa, pitäskös sitä salille.
Pieni ylösnousu yläkropalla palautti tajuntaan, että minkä takia sitä sairaslomaa oli kirjoitettu...

85. päivä, kiitos Vera!

Oli aika, kun lasta ei voinut jättää autoon kaupassa käynnin ajaksi. (Vauva kaukalossa yksin autossa herättää paheksuntaa minussakin)

Tuli aika jolloin lasta ei voinut jättää autoon kaupassa käynnin ajaksi. (Mikään käsijarru ei ole lapsenpitävä, karkaaminen kadulle on vielä ok verrattaessa autojen raapimiseen kivillä)

Nyt on aika jolloin lapsen voisi jättää autoon kaupassa käynnin ajaksi, mutta ei kannata, varsinkaan jos autossa on maalarinteippiä. (Tukehtuminen, hiusten leikkuu, verenkiertohäiriöt käsissä)

Välillä mieti  onko lapsi ok, jonka jälkeen mietin: mitä jos itse olisin 10min autossa jeesusteipin kanssa... 

Lapsi on ihan hyvä.

Päivä 84, kiitos Jaana!

Kävin  miehen vetämällä kahvakuula tunnilla.

Olen käynyt myös naisen vetämällä kahvakuulatunnilla.

Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Naisten tunnilla musiikit on rytmitetty siten, että liikkeitä ei oikeastaan tehdä ilman musiikkia.
Miehen tunnilla liikkeitä tehdään, tuli sitä musiikkia tai ei. Levy pyörii ihan omaa tahtiaan.

Naisen tunnilla ei kuule ohjaajan huohotusta, koska hän on asentanut mikrofonin sillälailla, että puhe tulee, mutta ei se huohotus.
Miehellä on mikki just siinä mihin se sen laittaa. Puuskutuksella tai ilman. Ihan sama.

Nainen tsemppaa, kehuu, puhuu.
Mies käy korjaamassa jos joku tekee päin persettä. Siinäpä ne tsempit ja ekstrat sitte onki.

Molemmat hyviä omalla tavallaan.
En ehkä kestäis mykkää huohottavaa kahvakuulanaista enkä riemunkiljahtelevaa ukkoa.
Hyvä, että kaikki pysyy omalla mukavuusalueellaan, sillon homma toimii parhaiten.

Ps. Oon luuseri, lopetin kai sen kyykkyjutun.
Alko polvi ja lonkka poksua.
Vanhat sotavammat siis muistuttaa olollaan.
Myös ehkä tää massakauden tulos auttaa näihin ongelmiin.
Onks kiva olla läski? Nih!

83. päivä, kiitos Maarit!

Olipa kerran aineenvaihdunta.
Sitte sitä ei enään ollut.

Söin eilen kunnollisesti ja tunnollisesti.
Perus ruokaa. Lautasmalli.
Join vettä riittämiim ja paljon.

Nukuin 8h.

Tänään oli paino 2kg enemmän kuin eilen.

Ei mitään, masennus pois ja aamulenkille.
1km jälkeen oli penikat niin paskana, että jouduin hiipimään kotiin, konttauski  kävi mielessä huulta purressa.

Ei tainnu olla mun aamu?

Päivä 82, kiitos Pekka!

Pitäs mennä salille, mut täs mä makaan ja räin kattoon.
Mietin tapettia.
Mietin ruokavalioita.
Mietin miks tokaluokkalainen käyttäytyy taas ku kolmivuotias (ärsyttävyyttä jatkunut kolme viikkoa, eli reagoiko noin vahvasti mun työhönpaluuseen)
Mietin et pitäis tehä eilisen 190 kyykkyä.
Koirien kanssa ulos pitäis mennä.
Mietin vanhoja housuja.
Ärsyynnyn kun en oo laihtunut mihinkään suuntaan vaikka en oo syöny karkkia ja olen syönyt terveellisesti.
Mietin mihin helvettiin mä päädyn ton pikkukoiran kanssa.
Mietin mun persettä.
Mietin lisää niitä kyykkyjä ja täyteen tungettua kuntosalia.

Ei tää miettimällä parane.
Meen kattoo miks loppuperhe karjuu toisilleen.
Ehkä se polttaa kaloreita.

81. päivä, kiitos Niina!

Sain eilen uuden kokemuksen ja makumatkan.

En sano, että itse olen kovinkaan tottunut fine dining tyyppi, mutta sen verta saa vanhempani olla ylpeitä, että jotkut käytöstavat osaan.

Eilisen kokemuksen pohjalta, on tässä muutama kivi, mihin saattaa kokematon kompastua: (eli älä tee näin...)
-kun tulet sisään, ja muu seurue on kokoontunut yhteen odottamaan alkumaljaa, ÄLÄ huuda kovaan ääneen; mistä täällä saa keittoa!!??!!
-kun saat lautasen eteesi, ÄLÄ huuda henkilökunnan kuulleen, että olisi kivempi jos lautasella olisi jotain mistä lähtisi nälkä...
-käytä haarukkaa ja veistä, jos sellaiset on annettu.
-syö rauhassa ja koita maistaa niitä makuja. Älä kauhaise koko satsia yhdellä haarukallisella suuhusi.
-älä laske ääneen, kuinka monta bisseä saisit espoolaisessa kuppilassa yhden viinipullon hinnalla

Tässä muutama, mitä välttämällä saatat edes ohuesti säästyä juntin kruunulta.

Päivä 80, kiitos Marja!

Haaste:

Laita aivot naulaan.
Syö pari palaa vehnäleipää ja munkki.
Etsi sitten jotain näpäkkää ja hyvännäköstä päälle pantavaa hienolle illalliselle uusien työkavereiden kanssa.

Jos mä vaan juon itteni kauniiks?

Tästä se lähtee:
http://www.youtube.com/watch?v=Gc8jvzVP51E

79. päivä, kiitos Tinna!

50 tehty, 130 jäljellä.
Kyykkyä.
Tänään.
Ei kyllä kontista näy et on kyykätty,
mutta siitä näkyy että on ollut aika ennen karkkilakkoa.

Et mussuttakaa te muut tänään suklaata ja tv-mixejä ja lakua.
Mä saatan valita punkun ja brien, ihan sen vuoks, et mä voin.

Sen verta on kyykkyreeni tuottanu tulosta, että ne farkut mitkä mahtu kolme viikkoo sitten, (eikä niitä oo pesty sen jälkeen) puristaa ihan simona reisistä.

Päivä 78, kiitos Katja!

Olen jo useamman vuoden ajan osannut rakastaa itseäni.
Viimeiset vuodet olen jopa hyväksynyt pienet puutteeni muuten liki täydellisessä itsessäni.

Nyt mulla on kuitenkin alkanut vyöryä pelko, että kun näin monta vuotta olen kuullut (itseltäni) olevani upea, niin koskakohan kusi nousee päähän, vai onko se jo noussut?

77. päivä, kiitos Eeva!

Iskäl on tänään synttärit.
Iskä on aika vanha.
Oikeestaan mun iskä on ollu AINA aika vanha.
Mut AINA se on ollu mun iskä.

Se, joka pitää mun puolia.
Se, joka sujauttaa vielä vikan setelin ennenku leiribussi lähtee.
Se, joka aamulla heräs viideltä viemään mut Santiksen lauttaan.
Se, joka sano anopille, et jos Anna on jotain päättänyt, niin se pitää. Turha koittaa vastustaa, se vaan suuttuu lisää.

Iskän elämä ei oo ollu se helpoin elämä, mutta silti se painaa menemään, toki kuten mainitsin, iskä on aika vanha, joten nykyään se painaa kaukosäädintä, kun pitää siirtyä seikkailusta toiseen ja hyvä niin.
Jätetään estradille tilaa nuoremmille tarzaneille.

Et kiitti faija!
Buugi jatkuu!

76. päivä, kiitos Virpi!

Tässä teille vähän päiväkirjaa viikonlopun turnauksesta, tältä se näyttäs jos oisin jotenkin innostunut twitteristä...

LAUANTAI 15.3.2014

07.30 Hallilla, kaikki bussissa, matka voi alkaa #Lepy #P03 #T05 #Perniö #OP-pikkujätti

07.31 Mitä tää lumi on? #Suomenkesä #Takatalvi #Lumiyllättiautoilijat

08:00 Ikea, vasta nyt? #Kestääkestää #matkanteko #matkalaulu

08:05 Anssi kertoo valvojille jutun juonen #Opematkassa #kaikkilaminoitu #aikataulutettu

09:00 Koska ollaan perillä? #kestääkestää #jojännittää

09.30 Linko tiputettiin Lukiolle kamojen kanssa, ja Live lähti kohti hallia #perillä #tästsealkaa #majoittuminen #ekatmatsit

10.44 Perniössä P03 Live aloitti kukistamalla Lou Bluen 48-7! Go Lepy!!!!

10.54 Perniössä aloitti myös P03 Linko urakkansa kaatamalla Turun NMKY:n tiukassa taistossa 27-20! Go Lepy!

11.30 Kisapassien jako, ja eiku syömään! #canneloni? #jotainpastaa # kouluruoka

12.30 Pojat sai kamat huoneisiinsa, mutta missä valvojat nukkuu? #nuorenmiehensielunelämä #häätö #onkoperniössähotellia?

14.43 Perniössä P03 Live otti mittaa Vilpas redistä lukemin 21-36. Ihan ei toisen erän rutistus riittänyt voittoon… Go Lepy!!! #päätäpidemmätpojatkorinalla #omatnäyttääpieniltä

14.46 Perniössä P03 Linko mitteli voimiaan Vilpas04 Celticsiä vastaan tuloksin 12-72. Go Lepy! #mustatsilmät #betonivahvempimiestä

16.30 Koulun nakkikastike #parhautta #Livesyönyt

17.00 Ruoan jälkeen Liven kanssa kiivettiin SE mäki ylös kattomaan Linkon peliä hallille #jumpparuoanpäälle #pakarareeni #puoletjäimäkeen #5minylämäkeä

17.45 Perniössä P03 Linko taisteli mallikkaasti SalPaa vastaan, mutta lukemiksi jäi 29-39. Huomenna jatketaan uudella tsempillä! Go Lepy!!!

18.15 Sander veti Livelle saman ryhmäreenin ku Linkollekkin #kiertäkäämetallihäkkyrät #kaveriaeijätetä #joukkue

19.48 Perniön oma porukka Peu laittoi P03Liven kuriin korein 24-20. Huomenna jatketaan. Go Lepy! #puusilmät #onkokaikkienhampaattallella? #proteiiniaperniönvedessä

20.00 Piti lähtee kämpille #täälondisco #voidaanksmejäädä #ihanvähänvaan #sokkairti

20.15 Miks me ei saada ostaa karkkia, kun noikin saa #nihilistit #säännötonsääntöjä

20.30 Nyt mennään #mutkuAksujustmenihakee

20.35 Kasa väsyneitä poikia vihdoin matkalla nukkumaan #munjalatonkipeet #mäenjaksaenäämetriäkään #oonksmäherkkisjosmulonkoti-ikävä #ollaanksmejoperillä

21.00 Iltapala lukiolla #sämpylä #pillimehu

22.00 pojilla hiljaisuus #niinvarmaan #anssintupanukkuujo #mulontäälnetflix

22.30 Valvojat pääsi rehtorinkanslian aulaan #lakanailmapatjanalle #poistumistietontuollapäin #eitotalamppuusaanytpoispäältä

22.35 Prinsessat retkellä #mulonsilkkiyökkäri #mulonsilkkilakanat #mulonprinsessakatos #mulonhernepatjanalla

22.45 yövahdit tuli tarkastamaan, ketä täällä mölyää #keski-ikäisetrouvashenkilöthepuloi

SUNNUNTAI 16.3.2014

07.30 olipas kiva että ei tarvinnut herätyskelloa #pomputtelualkoi #täälonkylmä #eitarvinnunukkua

09.00 aivan törkeen hyvää puuroa! #ruispuuro #kouluruoka #ilovefood

09.05 mitäs sitte tekis, seuraava matsi on klo 14… #kamatkasaan #hippaa #kamatkasaanoikeasti

11.00 Lähetään syömään, onhan kaikkien passi tallella? #kisapassi #parikadonnut #jaksaakolähteähallille? #OnneksAgullaolikaks

11.30 Lounaaksi oli jaukkarikastiketta #mikstääleiookoskaanmuutakuperunaa #kouluruoka

11.32 ei, sitä maitoa ei olisi kannattanut sekoittaa mansikkamehuun sekäappelsiinmehuun #coktail #drinkkiipukkaa #pöytätavat #ihmejostostaeioksenna

11.35 tää on parempaa ku meiän koulussa, tääl ei oo kumiperunoita  #kehu #perunaanalyysi

11.40 sanoinko että kaakao ei oo ruokajuoma? #nipo #säännötonsääntöjä

13.00 nyt kun pojat on tunnin juossu koulua ympäri ja tehnyt kasoja, niin jaksaakohan ne pelata? #todellakitodellakitodellaki

13.30 nyt lämppäämään, vuorossa on live-linko peli, ihan traditio #olikojärkeätullatänneastipelaamaanitteäänvastaan? #historiatoistaaitseään

14.53 P03 turnausperinteet jatkuu, Linko ja Live mitteli viimeisen ottelun tuloksella 30-28! Tähän on hyvä päättää!

15.00 Se ois sit ohi #karkkia #buffatyhkjäksnyt

15.10 Paikkakuntakierros #lähikauppa #karkkihylly

15.15 ei, et voi ostaa kympillä karkkia #karkkipoliisi #mäkättäjä #nipo

15.45 bussi tuli, kamat sisään ja kotiin! #kotimatkaalkaa #mitäreittiätääajaa?

17.50 vihdoin perillä! #ihanareissu #tulipatehtyä #koskauusiks?

 

Päivä 75, kiitos Elina!

Jos maanantaiaamuna henkilö joka ei ole puhunut sinulle kahteen viikkoon juurikaan mitään, kehuu sinua kauniiksi, voi mielessään todeta, että meikki meni sit kohilleen ja Perniön ilma on hyväksi ihmiselle.

Maanantaita ihmiset!
Täst se lähtee.

74. päivä, kiitos Outi!

Viikonloppu Perniössä.
Seurana 17 kakaraa, 10-11v. poikaa.
Parhautta.

Paljon kikatusta, paljon kiherrystä.
Juoksua, naurua, itkua, isottelua ja herkistelyä.

Törkeen hyvää nakkikastiketta.

Illan viimeinen kysymys: "Oonksmä jotenki herkkis kun mulla on koti-ikävä"

Päivä 73, kiitos Miia!

Ykkösen luokassa oli keskusteltu peloista.
Ykkönen pelkää piikkejä ja sitä, että bussissa joku tuntematon istuu viereen.

WHAT??????

Kaveri joutuu pelkäämään VAIN kymmenen kertaa viikossa...
Ukrainassa on vähän pahemmin...

72. päivä, kiitos Tommi!

Alotin maaliskuun alussa 31 päivän kyykkyhaasteen.
Koska sen jälkeen mul on semmottii kakskytvuotiaan kyykkääjän ruskettunu perä.

In my ass.
Ideana siinä on tehdä lisääntyvissä määrin kyykkyjä joka päivä (miinus lepopäivät) maaliskuun ajan.
Se alko 60 kyykystä.
Ei paha.
Se oli hauskaa!

Eilen oli vuorossa 130.
Ihan oikeesti maailma?
Tein kymmenen.
Äiti mä tarttisin apuu.
Vaihdoin paikkaa.
Tein kymmenen.
Voitko väistää, laittaisin takan päälle.
Vittu.
En väistäny, käskin tunkee takan hanuriinsa.
Kyykyt jatkuu.
Seuraavat kymmenen.
Hei tuuksä siirtää tätä koiranhäkkiä että saan imuroitua sielt takaa?

30 tehty, puoltuntii menny.
Sulkeuduin makkariin ja ilmoitin, että tänne ei tarvi tulla, nyt oon rauhassa.
Tein 20, ovi aukeaa...
Äiti ku ootsä nähny mun...

Hei, sain ne kuitenkin tehtyä!
Tänään ois 135.
Vituttaa jo valmiiks.

Päivä 71, kiitos Juha-Pekka!

Kun on ollut tietoinen olevansa sosiaalinen ja iloinen, ei siihen monta päivää tarvita, että alasajo alkaa.

Kerkes jo kotona olo ahdistaa, mutta nyt sinne on jo ikävä.

Huomenta vaan muillekkin.
(Ei, tähän ei tarvitse vastata)

70. päivä, kiitos Heli!

Sain vanhuskoiralle lääkettä.
Vanhuskoira ei tutkitusti ole kipeä, mutta todennäköisyys on.
Eli perus poissulku kokeilu.
Jos hänen elämänsä muuttuu viikossa lääkkeiden avulla, on hän kipeä.
Jos ei muutu, on hän vain vanha.

Koska pikkukoira on pikkasen idari, päätin kokeilla josko samalla taktiikalla tippuis idiotismin taso.

Aamulenkillä vanhuskoira oli oma itsensä, toki oli unohtanut miten kierretään tolppa, jos ajaudutaan sen väärälle puolelle.
Pikkukoiralle särkylääke vaikuttaa kuin piri.
Vauhtia ja pomppua oli kuin 5kuisessa varsassa kesälaitumella.

Kerran kun nykäisin pikkukoiraa remmistä vvähän laantumaan, sivalsi nahkaremmi kunnon läjäyksen reiteen, eikä se ratakiree tuulipuku paljoo pehmusta.

Maailma kostaa eläinkokeet.

Päivä 69, kiitos Matti!

Matti oli yksi lapsuuteni ensimmäisiä ihastuksia.
Ihan kakarana tämä ei tapahtunut, vaan olin kuitenkin jo vitosella, eli MELKO tietoinen maailmasta ja elosta.

Eipä muuten, mutta ties mitä mimmejä pörrää ykkösen ympärillä päivät pitkät, ja tulevan vitosluokkalaisen aivoilla uskoisin hänen ajattelevan kavereita, futista ja korista.
Käsittääkseni Matista kasvoi kelpo tyyppi ilman mun palavia tunteita :)
Hyvä niin.

68. päivä, kiitos Ani!

Näytin miehelle, miten hänen kalsarinsa viikataan.

...ja joku on oikeasti sanonut, että todennäköisimmin MINÄ käyttäisin eriparisukkia... NEVER!!!

Päivä 67, kiitos Tiina!

Tuli sitten juhlittua naisten päivää.

Illan isäntä kohtaliaasti oli laittanut rappuun tiedotteen juhlista.

Eräs naapurin rouva otti tämän tiedotteen kutsuna.

Eipä siinä.

Kerran tupareissani tuli naapurin pariskunta paikalle, ja ystäväni hiljenivät kuin iskusta.
Puheliaat ja kohteliaat tytöt istui tuppisuina sohvalla.

Kun naapurit sitten lähtivät, sohvallinen tyttöjä repesi nauruunn.
Olihan naapurin setä kuitenkin heidän kynegolokinsa.
Ei kai tunnistanut housut jalassa...

66. päivä, kiitos Noora!

Eka työviikko takana.

Niin paljon nuoria ihmisiä, nuoria ja kauniita.

Ne pukeutuu nuorisosti ja puhuu nuorisoa.
Alkaa LOL olla pikkasen historiaa.

Sen mä uskon, että kaikki se tarttuu.
Pian mäkin puhun vittu nuorisoo ja kaikki on ihan vitun buenosti ja hienosti.

Tällä hetkellä apinointini on saavuttanut sen vaiheen jossa mä kuulostan lähinnä Pasila-hahmolta...

65. päivä, kiitos Tiina!

-mitä, onks broidil tapan ajaa kovaa?
-no kieltämättä
-onks paljo tullu sakkoi?
-ei, ei sillee, parkkisakkoi on sit se parikymmentä
-joo mä niin tajuun mist broidi puhuu. Mä niin oon ollu siellä.

Tämän lähinnä innoittavan keskustelun teille tarjosi tietämättään uudet työkaverini.

I'm so with mi homies...

(Ai miks mul on kuitenniin ohuesti tätiolo, ehkä koko ajan?)
(Pari viikkoo, sit oon kartal taas täs parikymppisten jutussa)

Päivä 64, kiitos Pia!

Jos naisella on kahdet housut mitä se käyttää ja toiset repee, jää naiselle yhdet housut mitä se käyttää...

Jos mä AJATTELEN jatkuvasti itseäni hoikempana, auttaaksse?

Jos mä teen kyykkyjä ja lonkka naksuu, haittaakase?

63. päivä, kiitos JOKU!

Kyllä, saattaa tulla jotenkin puskista, mutta minäkään en ole täydellinen.
Tämä päivä on ilman omistajaa.
Ei kenellekkään omistettu.
Ei tämä päivä kalenterissa tyhjä ollut, mutta oli sama nimi kuin viime viikolla, joten oletin, että hän ei ole tästä kahta kertaa tykännyt...

Noh, jos toukokussa joku on sitä mieltä, että jäi ilman päivää, niin OLE HYVÄ! TÄÄ ON JUST SULLE!

Töitä on ollut kaksi päivää.
Viiden aikaan vielä leikitään puheluita. (perehdytys, parasta maailmassa...)
Haloo, onko Penan puntti ja penkki?
Hör så doligt...

Koskapa kotona olen vasta sitten kuuden aikaan, niin ei siinä oikeesti viitsi lähteä seitsemäksi jumppaan, kun ravintoakin tarvitsee ottaa.
Olen siis hieman ahdistunut.
Koitan kuitata tätä aamulenkeillä koirien kanssa.
Sitä viitsii tehdä 20 minuuttia, koska toinen on perässä vedettävä, toinen muutenvain hullu.

Päivä 62, kiitos Petri!

Juna käänty!!!!

Mä kuulen aamukamman kutsun!
Kohta alkaa päässä soimaan Europen Final Countdown!
...tai soi se väliin muutenkin, koska ykkösen luokalla oli ollut levyraati kk takaperin, mistä hän tämän biisin bongas, ja sitä lauletaan nyt sitten melkein joka päivä.
Iloinen olen, että ääntäminen on parempaa kuin minun tuossaiässä luukuttama Glen Medeiroksen Natinkskonatseinsmailavforjuu...

61. päivä, kiitos Maikku!

Antsku voitti putouksen, joten on ihan syytäkin omistaa tämä päivä Maikulle.

Ei vaan.
Tajusin, että mulla ei ole koskaanikinämilloinkaan ollut Anna-johdannaista lempinimeä.
Kaikki lempinimet on muotoutunut sukunimestä, joka on toiminut kutsumanimenä teini-iästä lähtien...
Kuin naisellista?

Ratkaisin ensimmäisen työaamun pukeutumisen siten, että nyt näytän ihan tädiltä. Puuttuu vaan kukkamekko ja rullapermis.
Aktiivisesti koitan olla ajattelematta sitä.

60. päivä, kiitos Klas!

Leivoin pullia.
Onhan laskiainen.
Oli muuten eka kerta ikinä ite.
Aina on äiti, isä tai mies tehnyt.

On tää MUN palveluyhteiskunta toiminu kohtuullisen hyvin.

Miehen ilme oli kohtuullisen priceless kun se tajus tän...

No niihin MUN pulliin...

Ohjeessa sanottiin, että helpolla vääntää 30-45 pullaa.
Mä sain 20.
Sisäinen Martha Stewarttini itkee.

Päivä 59, kiitos Heidi!

Maanantaina alkaa työt.

Paniikki.
Se vielä menee, että kerran viikkoon on pitänyy koittaa raapia jotain siistiä ylleen ja kekkuloida niissä tunti.
Ens viikolla on 5päivää tehokasta näyttelyeläintä tiedossa.

Mun pukeutuminen on aina ollut... noh...

Lapsesta asti olen halunnut pukeutua siististi ja asiallisesti.
Kai korvatakseni älyllisiä puutteita.
Koskaan se ei ole ollut mun juttu.

Muutama vuos takaperin pääsin semmoseen työpaikkaan, konttoriin, jossa piti pukeutua asiallisesti.
Heinäkuun aleista ostin vähillä rahoilla säkkikaupalla siistejä aikuisten vaatteita. Ei ihan jakkupukuja, mutta ei kaukana niistä.
Pukeuduin niihin kaksi viikkoa.
Sitten tajusin kuinka päälleliimattua se on.
Olen heittänyt ne kaikki jo uffiin.

Nyt jää nähtäväksi kuinka kauan integrointi uuteen työhön kestää, vai olenko oma vaateitseni ekasta päivästä.

58. päivä, kiitos Mari!

Kannatti meinaan jinksaa.

Nyt mul on työpaikka!

Ei jumaleisson miten hienoo!

Miinuksena päiväjumppien loppuminen ja pitkän kesän menetys.
Tää on tätä.

Mutta ei se haittaa, ku mä sain työpaikan!!!!!!

57. päivä, kiitos John!

Tänään teki mieli.
Istuin autossa matkalla koulutukseen, ja tajusin, et rakastan geishaa.
Just sillä hetkellä jos kojelaudalla ois ollu semmonen 5-palan geisha-patukka, en tiedä mitä oisin tehnyt.
Varmaan ruvennu itkemään.
Kyllä ärsyttää että on tää lakko.
Onpas hyvä että on tää lakko.
On tää helpompi kuitenki ku fb-lakko.

Koulutuksessa oli tarjolla suklaakeksejä, en ottanut.

Päivä 56, kiitos Olli!

Haastattelu meni mielestäni hyvin, kiitos kysymästä.
Työ olisi juuri minulle sopivaa, toivottavasti hekin sen hoksaa.

Sen verran tosissani olen, että annoin homman kohtalolle. (No kelle muulle?)

Teininä pelattiin pasianssia sillä menttiksellä, et jos tää nyt menee läpi, ni Hese tykkää musta.
Sit pelattiin kymmenen kierrosta...

Pelasin farmheroessagaa tai no sitä aurinkopunajuuriomenaankanpoika-peliä, todella semmosta tasoa, mitä olin jo pari päivää rankuttanut pääsemättä läpi.
Päätin, että jos seuraavalla yrityksellä menee läpi, saan sen paikan.
Sitten se peli meni läpi...

Nyt jän-nit-tää!

55. päivä, kiitos Marko!

Työhaastattelu.
Kääk.
Ei verkkareita.
Ei niitä omia ratakireitä, eikä miehen verkkareita.

Nuorekas firma, näin kuulin.

Tukka kuosiin.
Nuorekkaasti.
Saparoille.
NO EI TODELLAKAAN!
(Mulla menee yli 40v naiset jotka kuvittelee näyttävänsä jotenkin 20-kesäsiltä, kunhan vaan laittaa terhakkaat saparot ja manee viidakon ykään)

Farkut jalkaan, jo toiset mitkä mahtuu (ei toki päällekkäin).
Farkut, jotka ovat jättäneet minut pulaan useamman kerran.
Vetskari on mennyt rikki mitä ihmeellisimmissä paikoissa, yleensä julksisissa tiloissa kesken päivän.
Nyt ne menee jalkaan.
Onko suurikin moga laittaa ne haastatteluun?
Ratkeaa jo bussissa istuessa?
Mutta ne menee jalkaan ja kiinni, jättäen armottoman pelastusrenkaan.
Nyt puoli tuntia aikaa miettiä, miten armoton vararengas piilotetaan nuorekkaasti.
Hupparikin taitaa olla poissuljettu.

Miehenä ois helpompaa.

Päivä 54, kiitos Mia!

Välillä mietin, mitä kaikkee täällä kannattaa ittestään huudella, mutta sitten lopetan miettimisen.
Siitä tuu ku rupia persiiseen, samoin ku työnhausta.

Tänään on tullut kolme -kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, mutta... -meiliä.

(ja terkut sille joka sano, että meet vaikka kauppaan töihin, en menny, ei neKÄÄN huolinut)

Mutta in your face-maailma, yks soitti ja mulla on huomenna työhaastattelu!
Siis ihan oikeaan frmaan, ei rekryfirmaan.
Mä niin laitan taas itteni nätiks.

Se, että söin kaks viikkoa vanhaa mehukeitto, ja vatsani protestoi mellakalla sen takia, ei häiritse tätä olotilaa.

53. päivä, kiitos Soile!

Jotkut persut oli päässyt pois kopista missä niitä säilytetään kansan hyvinvoinnin vuoksi, ja sitten ne oli vielä päässeet ääneen, koskien tasavertaista avioliittolakia.
Koska jos samaa sukupuolta olevat saisivat samat oikeudet kuin heteroheput, olisi tämä verrattavissa telttailuun ihan missä sattuu.
Siis herramunjee.
Haluavat kuulemma samat oikeudet myös sen takia, että voivat ryhtyä shoppailemaan lapsia.

Voin kertoa, että viime yö oli ton vanhemman draamaQueenin kanssa sen verta haastava, että tulkaa meiän pihalle telttailemaan. Laitan hinnaston ikkunan viereen.

Päivä 52, kiitos Raisa!

Yksinäinen nainen.
Ei saa olla.

Sain "omaa aikaa" eli ajelin yksinäni pitkin kyliä ja tajusin, että herramunjee, mul on nälkä.
Tuonne matkan varrelle on avattu uusi nepalilainen ravintola.

Päätin mennä kokeilemaan (olenhan tietyissä piireissä kovinkin tunnettu nimenomaan kyvystäni maistaa uusia ruokia :) )

Menin sisään, tuijotin listaa aika tovin, koska juuri siinä kohdassa muistin, että kumina ja minä ei olla mitenkään päin samassa jengissä. Onneksi kuminaa oli laitettu melkein kaikkiin ruokiin. Valitsin sen, missä kuminaa ei ollut.

Tilasin ruoan ja sanoin, että syön täällä.

Menin pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa.
Tovin odotin ja sitten nepalinsetä toi mulle pussin jossa ruoka oli kätevästi bokseissa.
Ei tullut rauhaisaa ruokahetkeä itseni kanssa, toin ruoan kotiin ja söin sen miehen kanssa.

Oma aika on nähtävästi aivan yliarvostettua.

51. päivä, kiitos Leenis!

Päätin eilen panostaa itseeni, vaikka rahaa on nolla.
Mentiin muutaman entisen kolleegan kanssa syömään, Lasipalatsiin, blinejä.

Voi sweet mitä settiä.

Meillä kotona mies tekee aina blinit.
Tuolla ravintolassa ne teki kokki, ja kokki ei paljoo rasvassa säästelly.
Ne oli kuin juuri rasvakeittimiestä nostetut lihapiirakat (tai epäilen, että sellaisia olisi juuri rasvakeittimestä nostetut lihapiirakat).
Kun haarukan iski rapeaan kuoreen, rasva vain valui.
Kuorikin oli kova ja rapsakka.
Lisukkeet oli loistavia, pieniä knöölejä.

Idea oli, että saat niin monta bliniä, kuin jaksat syödä.

Tein ISON virheen.
Himmailin niillä lisukkeilla, ja jätin parhaan vikaks.
Kahden blinin jälkeen meinasin kuolla, mutta oli vielä mäti jäljellä.
Ei voinut kuin itkien pyytää yksi blini lisää.
Ei olis kannattanut.

 Ateriasta on nyt kulunut  18 tuntia, eikä se vieläkään ole laskeutunut.

Ahneella on...

päivä 50, kiitos Suski!

Nostan hattua ruotsalaisille!
Se niiden innostus ja ylpeys.

Käytiin Wasa-laivassa.
Se uppos ekalla retkellään sataman viereen 1600-luvulla.
300-vuoden jälkeen joku keksi nostaa sen ylös.

Nyt se on koottu museoon.

Eli laiva joka upposi sen takia, että se oli väärin rakennettu alunperinkin, rakennettiin uudelleen, ettei päästä unohtamaan, että ei sitten osattu venetä tehä.

Odotan suomeen museota sote-uudituksesta sekä kuntaliitoksesta.

Näitä museoita vois yhdistää sitten ne ruumiit, mitkä siinä hötäkässä oli kuollu.

(ei vaan, vaikuttava laiva se Wasa, että ihan omin pikkukätösin porukka sitä on rakentanut aikanaan kirveellä, taltalla ja sahalla. Heikommalla ois voinu loppua usko kesken.
Nyt se kuulemma ehkä lopetetaan sen museointi, koska se homehtuu paikoilleen. En tiiä kuinka vakava kilpailija siitä tulee Siljalle ja Viikkarille. Kannattaa käyä kurkkaamassa se, jos ei vielä oo käyny.)

49. päivä, kiitos Elina!

Hälsningar från Sverige!
Tack!

Ruotsi on ehkä mun lempimaa.
Tukholma on kiva city.

Se mistä mä tykkään ruotsissa, että siellä on ihan sikana työpaikkoja.
Siellä on ihan kaikkialla työpaikkoja, niitä näkyviä töitä.

Metroasemalla on kopissa muutama jamppa myymässä lippuja.
Niillä oviaukoilla hengaa pari tyyppiä opastamassa jos joku ei osaa mennä siitä ovesta läpi.
Muutama jamppa oli myös siinä jotenkin hengaamassa, varmaan varuiks.
WAU!
Sörkassa, ei ketään.
Jos et osaa jotain, niin ota taksi.

Ratikassa oli kuski.
Ratikassa oli myös matkalippujen tarkastaja.
Se tarkasti matkakortit.
Viereisen perheen isä koitti ostaa häneltä lippuja, koskapa heillä ei ollut.
Ei, ei hänellä ollut lippuja myydä, hän vain tarkastaa niitä,
joten... tämä perhe jatkoi matkaa ilman lippuja.

Päivä 48, kiitos Merja!

Sitä tuossa pohdin, että miten jotkut KERKIÄÄ tässä some-viidakossa sukkuloida työnsä ohessa?
Joka paikkaan keretä kertomaan, mitä just nyt kuuluu.
Kertomaan fb:ssä miten aamu on alkanut, twiittaamaan siitä twitterissä ja vielä instaan kuva auringonnoususta.
Ei kerkeis.
Some-aktivismi niin ei oo mun juttu.

Twitter on jäänyt mulle vieraaks.
Siellä pitää seurata ihmisiä ja asioita.
Ei fyysisesti, mutta silti.
Siellä nokkelat ja kantaaottavat ruotii päivän, #hs ja #tapahtumia.
Twitterissä pitää ihmisen siis ensin twitteriä olla "joku" tai tuntea "joku", että saa edes ketään seuraamaan itteään.
Ongelma on siis sama, kuin:
"Jos mies kuiskaa jotain yksin metsässä, eikä yhtään naista ole monen kilometrin säteellä kuulemassa, onko mies silti väärässä?"
Jos olet todella nokkela ja hauska #twitteri ssä, mutta kukaan ei seuraa sinua, onko se turhaan sinne laitettu?
Sama kun kertois peilin edessä vitsejä itselleen...
En tiiä.
Ihan sama.

Mulla taitaa olla twitterissä kolme seuraajaa, joista yks on joku firma.
Sinne ei täten tule hirveästi mitään laitettua, koska ainoa kuka niitä tulee ikinä tulee lukemaan on joku tuleva työnantaja, ja mä kuitenkin jossain vaiheessa hämääntyisin yksityisyyden raja-aidoissa ja saattaisin haukkua koko maailman.
Ehkä siis parempi että pysyn kiltisti #fb ssä ja ja tässä #blogi ssa.Yksin. Rauhassa. Ikuisesti (no joo, blogissa hieman alta sata päivää). Aamen.

47. päivä, kiitos Margit!

Hiihtoloma.
Ulkona sataa vettä.
Vesihiihtoloma?

Nyt on päällänsä joku kriisi.
Näin TAAS unta Elastisesta, ja TAAS se yritti iskeä mua.
Eikö se jo tajua jättää mua rauhaan?

Päivä 46, Kiitos Riitta!

Pääsimme ystävänpäivänä lounaalle palkittuun ravintola Ask;iin.
Hieno paikka.
Tarjoilijat puhuivat englantia.
Menu oli englanniksi.
Uusia sanoja.
Keskustelua sivistyneesti ruotsiksi.
Kaukana omalta mukavuusalueeltani.

Se, mikä harmitti äärimmäisyyksiin oli kahvin kanssa tarjolla olleet suklaat.
Varmasti hyviä.
Varmasti en olisi koskaan syönyt kalliimpia konvehteja, mutta kiitos ei.
Ku mul on tää lakko.

45. päivä, kiitos Tuija!

Mut nakitettiin lastenhoitajaks.
Tää on niin siistii.
Saa tonkia kaikki kaapit läpi ja heittää tavarat lattialle, ns. lapsikärjellä.

Mä oon tosi hyvä just tällasten 1-vuotiaiden kanssa.

Päivä 44, kiitos Annukka!

Olin eilen soittamassa vanhojen tansseissa.
En yksin.
Jengissä.
http://www.espoonpelimannit.fi/

Ois varmaan ollut aikanaan aika huippua jos meilläkin ois ollu liveorkesteri.
Mutta meillä oli huippua, että meitä oli kertakaikkiaan niin vähän.
Yksi luokka.
Ja mä sain parikseni just sen kenet halusin, koska pyysin.

Eilen oli pareja salissa ehkä miljoona?
Ei ne mahtuneet tanssimaan piirissä, joten ne teki kaks piiriä ja tanssi niissä.
Ohuesti harmitti sen äidin puolesta, joka istui lähelläni, jonka tytär tanssi siinä meistä kauempana olevassa piirissä, eli hän ei oikeastaan nähnyt tyttärensä tanssia.
Onneksi oli kai asuun panostettu.

Trendinä tänä vuonna oli vahvasti korsettiyläosa (olkaimeton tietenkin) ja kermakakku alaosa. Jotain oli opittu, koska tänän vuonna ei niin kovin moni joutunut nostamaan yläosaansa, pari vuotta takaperin se oli suorastaan osa jokaisen tanssin koreografiaa.
Hieman jäin miettimään sitä tyttöä, jolla oli tällainen tyylinmukainenVALKOINEN mekko.
Mitä kiksejä hän saa hääpuvustaan tulevaisuudessa? öööö...

Ja vaikka maailma muuttuu, se, että 17-vuotiaan miehenalut ei kertakaikkiaan osaa heiluttaa lannetta.
Youtubesta varmasti ovat kuitenkin katselleet Psyn Gentleman videota.
Mieleenpainuvin yritys oli poika, joka seisoi paikoillaan ja niin koetti lantiota heiluttaa, että ainoa mikä heilui puolelta toiselle oli pää.
Vuonna 1996 meillä sentäs osa kanavoi lantionliikkeen kyykkyynylös liikkeellä :)
Nuoret miehet, niin aitoja.

43. päivä, kiitos Tia!

Köyhyys se on, arvaamaton,
velaks sen sain,
siit kiitän sua ain...

Ei oo velkaa ku luottokunnalle ja pankille ja nähtävästi parille sukulaiselle.
Ei paha.
Ystävistä oon pysyny erossa.

Parhainta vähävaraisuudessa on lukea illalla ihan hillittömistä tarjouksista, ja aamulla toteuttaa suunnitelma siten, että meillä syödään nyt tarjousperunaa ja makkaraa tovi, sekä omenoita ja jäätelöä.

Tarjouksessa olevien tuotteiden ostamisessa ahistaa eniten se, kun sulla on siinä hihnalla VAIN niitä tarjouksessa olevia tuotteita. Koitin ihan vähän yrittää, ja lisäsin pari pussia nuudeleita hihnalle.
Ei auttanut.
Köyhä ja urpo oli kullattuna otsaan.
Ne on niitä hetkiä kun haluaisin vajota.

Siinä loukussa ei auta edes se tieto, että tein aamulla graavisiikatartaria...

42. päivä, kiitos Thony, aka Päälliccö!

Lähdin tänään Helsinkiin, autolla.
Helsingissä tarvitsee parkkirahaa, jos menee autolla ja aikoo pysäköidä.
(Njaa, 80€ on vähemmän rahaa kuin 84€)
Parkkirahaa varten tarvitsee siis nostaa rahaa.
Automaatista saa setelin.
Sen voi viedä kiskalle ja ostaa jonku pienen suklaapatukan ja sitten saa vaihtorahaa.
Vaihtorahan voi käyttää parkkirahana.

PAITSI KUN EI VOI OSTAA SITÄ SUKLAATA ja seuraavaks edullisin juttu on joku t-paita 15€.
Ta-daa.

Onneks löysin rahanvaihtajan pelikoneiden vierestä ja säästin pari euroa parkkiin.

Päivä 41, kiitos Sini!

Huhhahhei.

Sain kutsun työhaastatteluun, rekryfirmaan.
Menin katsomaan mitäs tässä on nyt tullut haettua.
Ei paha, sujuva saksa on etu.
(Mulla oli lukiossa muutama luokkakaveri jolla oli pari saksankurssia, ja onhan mulla saksanpaimenkoiria, ihan hanskassa se kieli)

Mulla ei oo siis mitään referenssejä siihen työhön.
Miten mä olen edes hakenut sitä?
Kännissä ja kihloissa????
Ja miten ne edes kutsuu mua juttelemaan.
Oonko mä ainoo joka on jotenkin sujuvasti valehdellut saksaksi?

Tutustuin hiukan frmaan netissä, hankalampaa homma ei vois olla.
Sivut on saksaa.
Suomen toimarin kohalla oli linkki kätevään palveluun kuin Linkedin, johon kirjauduin tovi sitten.

Onpas näpsäkkä palvelu.
Mä tunnen Timon, joka tuntee jonkun, joka tuntee tän toimarin.
Nice.
Palvelu jopa ehdotti, että kysy Timolta, mikä tää toimari on miehiään.
Hauskaa oli siihen saakka, kun tajusin, että toimii se hissi toiseenkin suuntaan...

Kaunista on...

...laittaa ne vuonna 2001 ostetut lyhyet shortsit jalkaan ja lähteä spinninkiin.
Mielessä oli kai ne ihan kaameen hienot reisilihakset jotka menee ihan pumppiin ja pääsee listaan;
Asioita mitkä näkyy kuusta.

Huono idea, huono idea.

Ei ne päässy sille listalle.

Itseluottamukseni pääsi.

40. päivä, kiitos Tiina!

-Ootkos viime aikoina hakenu töitä?
-No oon.
-No minkälaisia?
-Avaa mol.fi, valitse uusimaa, niitä kaikkia.

Töit olis kivoja, tottakai.
Työkaverit ois kivoja, tottakai.
Kaameella kiireellä töistä kotiin kuuntelemaan näitä kakaroita, ei kiitos.
Täysin turvonneelle salille jonottamaan ylätaljaa, ei kiitos.
Lisää käyttörahaa, tottakai.
Vähemmän aikaa käyttää rahaa, tottakai.
Firman bileet, tottakai.
Kesä töissä, ei kiitos (ok, tottakai, kuka oikeesti jaksaa kaks ja puol kuukautta tapella lastensa kanssa siitä, kun nyt ois jumalauta pakko mennä ulos, ja täs oi nyt syötävä tää ruoka, ja ei, ei voida mennä lintsille TÄNÄÄNKÄÄN, eikä ruotsiin, eikä thaimaaseen, eikä ees Benille, kun Beni ei oo kotona, kun Beni on mökillä)
Urakehitys, tottakai. (tällä hetkellä kehitys on jopa alaspäin tässä ravintoketjussa)

Et anyone?
I'm available.
(ok, on mulla kriteeritkin työnteolle, koska oon nirso,eli enemmän kuin se nyt tarjottu 5€/h)

Päivä 39, kiitos Maija!

Tää on jo naurettavaa.
Löysin koiran häkin päällä olevasta korista karkkipussin.

Kuka näitä täällä piilottelee?
Miksi näitä ei ole syöty?

38. päivä, kiitos Jaana!

Olin tänään juhlimassa kummityttöni 6-vuotis synttäreitä.

Tämä ihana neitonen katseli minua viime syksynä suihkun jälkeen ja totesi:
"Anna, sulla on kyllä tosi iso pylly"

Vuonna 2001 pultsari katteli ratikassa mun tanssitrikoisiin verhottuja sääriä ja totesi:
"Ei käy luojaa syyttäminen jos noilta jaloilta kaatuu"
Nice...

Totuus tulee lasten ja humalaisten suusta...

Päivä 37, Kiitos Anni!

Kiitos maailma uusista lätkämailoista.
Me niin höntsätään.
Porukalla.

Mä en mee maaliin, maalissa ei voi tehä maaleja.

36. päivä, kiitos Laura!

Onko se tää työttömyys?
Onko se tää elo ilman suklaata?
Onko se viikonlopun viini?
Onko se äskeinen opastettu kuntosalireeni?

En tiiä mikä on, mutta katsoin tervetuloa kotiin-ohjelman, (missä rempataan joltain salaa sen heebon koti, koska se tyyppi on niin jees,) niin mä itkin.
Istuin sohvalla enkä kyyneliltä nähnyt eteeni.

En kestä.
Vähän jotain tollasta, niin mä oon heti parkumassa.
Oikee itkuLiisa.

Lopettakaa hyvät teot, tai ajan vielä kolarin...

Ps. Etsin kelloani, löysin puoliksi syödyn lakupussin!
Mikä tätä taloa vaivaa?

35. päivä, kiitos Marjo!

Kävin tänään moikkaamassa vanhoja työkavereita.
Oli hauskaa pitkästä aikaa juoda kahvia ja nauraa.
Hieman kyselivät takaisin.

Pois lähtiessäni tuli tieto n.70 ihmisen yt:eistä.

Päivä 34, kiitos Marie!

Kyllä ton pienmies kakkosen elämä on täynnä iloja.
Sain tänään kaverilta oranssin vetoketjuneuleen,  jota hänen lapset eivät enään huolineet.
Poika näki neuleen ja kysyi: onks toi mulle? Tollasta mä oon AINA halunnut!
Ja heti piti paita laittaa päälle.

Hyvin moni asia on tuolle lapselle juuri se,  mitä hän on aina halunnut.
Kunhan vain jotain saa.

Olenko korvannut liikaa rakkautta materislla?
Olrnko korvannut liikaa materias rakkaudella?

Mitä tapahtuu kun lapsi jonain päivänä hallitsee omaa rahankäyttöään?
Alkaako silloin suomessa oma himohamstraajat-ohjelma,  missä puskutraktorilla mennään mun lapselle kylään?

33. päivä, kiitos Jere! (eri Jere ku eilen, mä tunnen vaan Jerejä)

2: mä en halua mennä kouluun ens viikon perjantaina
M: mitäpä sillon on?
2: luistelua, mä en tykkää luistelusta
M: viime talvena sä tykkäsit luistelusta?
2: niin, mutta en enään.
M: onko luistimissa jokin vika?
2: joo ne painaa ja puristaa joka puolelta.

Äitiys, laji joka pistää minut himoamaan niitä salaisia hetkiä autossa kaupassa käynnin jälkeen, kun saan syödä se tuplan, hiljaisuudessa, salaa, yksin.

32. päivä, kiitos Jere!

On asioita joita mä inhoan eniten maailmassa, ja ne on noi miehen ideat.
Yleensä jos se käskee mun tehdä jotain mistä en oo sillä hetkellä kovin innoissani, niin yleensä just ne jutut kääntyy todella ärsyttäviksi.
Kuten TAAS tänään.

Piti mennä ulos heittämään kellariin vievältä liuskalta lumet pois.
Nopee juttu.
Niin justiinsa taas...

Siellä heittelin lunta lapiolla seinän yli, ja samalla se rintsikan olkanaru rupes putoamaan.
Päällä on tietenkin toppatakit ja kaulaliinat.
Kuinka miellyttävää, NOT.

Jos mä oisin tehnyt sen sitten kun itse oisin ollut sitä mieltä, että se on hyvä hetki, olisin varustautunut toisin.

Päivä 31, kiitos Piia!

Suklaa ei ole karkkia.
Voithan sä kuitenkin suklaata syödä.
Ota tästä suklaamuffinssi. Täällä on ihania suklaapaloja sisällä.

Joo, mun maailmassa suklaa on karkkia.
Jos herkkuun on jemmattu karkkia, se laskettakoon karkiksi.
Ei sitä voi syödä puhtaalla omallatunnolla.
Ensin otan ne after eightit, teen niistä minttusuklaamoussen ja lapioin kitaan... ööö... ei näin. Ei todellakaan näin.
Toki jos menen kylään ja jälkiruoaksi on tehty joku suklaaherkku kaakaosta, niin en mä sen päälle välttämättä sylje.

Iloisiin asioihin.
Paino oli tippunut.
Se on positiivista!
Se on oikeastaan ihanaa!

...ja uunissa on kakku huomista varten.
On juustokakku, eli sitäkään ei sitten tietyissä piireissä varmaankaan lasketa herkuksi, kun se on ruokaa :)

Ihanaa että lunta tuli kolattavaksi asti.
Perseestä, että ykkösen matsien ja kakunteon jälkeen jäi puolituntia aikaa kolata piha silleen, että ei tule hiki, koska nyt jo matkalla seuraavaan kohteeseen...

Ai niin, SUSIJENGIIIIIIIII!!!!!!!!!!!

30. päivä, kiitos Benita!

Voitin joulunalla kampaamokäynnin.

Hiushistoriani on suunnilleen se, että sitten kun tarpeeksi ahisti, niin sitten kampaajalle ja napspoikkivaan jostain päänahan likeltä.
Nyt niin pitkään elin taloudellisessa kurimuksessa, (ei, se ei ole päättynyt) että kun ahisti se hiuskasa, niin minkäs teit. Ei ollut varaa marssia kampaajaan.
Tämän seurauksena kasa hiusta kasvoi ponnaripituuteen.
Sen sai ylettämön hyvin kiinni, joka taas jumppailua helpotti, kun se ei tuolla niskassa köllinyt.
(Kerkesin jo näkemään mielessäni kuvan itsestäni metrin pitkässä ponnarissa...)

Kampaajalla sitten sain mallin.
Semmosen hiusmallin, muotoon leikatun ja muita ammattisanoja.
Hienon.
Mutta nyt se on kasvanut, ei olekkaan vielä ponnaripitunen, mutta kerkiää laahata niskaa, joten olen taas ihan valmis leikkaamaan sen lyhyeks.
Sitten mietin näitä nykyajan trendejä, sivukaljuja, ja samalla pohdin, että onko se vähän jonku menneen nuoruuden ettimistä, jos tälllanen plösö sellaset ajelee, kunnes se iski...
Muodin aallonharjalla on taas menty, niin että surffilauta on jäänyt lastenaltaaseen.
Mullahan oli sivukaljut!
Sen kampauksen nimi vaan sattu olemaan 90-luvun alussa lähiötukka.
Semmonen oli puolella kundeista jotka pelas futista, ja mulla :)
Muistan kuinka ladyshaverilla sitä päätäni ajelin, ja jouduin tämän takia luomileikkaukseen, kun se päässä oleva luomi ei ihan hirveesti arvostanut mun brillianttia ideaa.
Äiti ei hurmaantunut. Yllätys.
Nyt vaan jään odottelemaan, koska sähkönsininen tukka tulee muotiin, se mulla oli sen lähiötukan jälkeen.
(tarttui muuten dekadenzin väri vaaleaan pehkoo kohtuullisen jämäkästi, ja tais sen tukan takia jäädä jotku hautajaisetkin väliin...)

Päivä 29, kiitos Perttu!

Olen yrittänyt viime aikoina lukea kirjoja.
Huom; älykkäät ihmiset lukevat kirjoja.
Ei siitä oo oikeen mitään tullu.
Ei oo älynvalo loistanut.
Jatkuvasti lukiessa pyörii mielessä se niin jouluinen kuvaelma onnellisesta ihmisestä, joka on juuri saanut lahjaksi uuden pehmoisenihanantäydellisen yöpuvun, just sen kirjan mitä se on AINA halunnut ja rasian konvehtaja.
(Pandan juhlapöydän konvehti on paras, rasiassa on vain kaks paskaa, tai siis kuusi, kun kerroksia on kaksi, aladinissa on jo sitten huima määrä mun suuhun kelpaamattomia, ja mikä on lukuelämys, jos sä joudut kokoajan kiinnittämään huomios siihen, ettei satu käteen osumaan joku paska)
Takas joulukuvaelmaan...
Siinä sitten rauhaisan tunnelman vallitessa tämä onnellinen ihminen lukee kirjaa isojen tyynyjen tukiessa selkää lämpimässä makuuhuoneessa, samalla nauttien ihanien konvehtien mausta.

No sitähän mä nykyään mietin, kun luen.
Koko ajan.
Mietin suklaata, en murhaajaa.

Ennen karkkilakkoa olen lukenut kasapäin kirjoja ilman syötävää.
Nyt se ei oikein toimi.
Viime jouluna jopa kannoin sen sulaan pos sängystä, kun se häiritsi lukemista, eikä mua kiinnostanut syödä suklaata samalla kun luin...

Hei ei oo helppoo.

ps. Lakkokaverini, jolta tämän idean pöllin oli eilen syönyt tyyliin 6 nallekarkkia (Marilyn-syndrooma?) ja maailma oli kostanut vatsataudilla.
Pysyn siis ruodussa.

28. päivä, kiitos Tiia!

Sen, että viikonloppuna tuli alkoholisoiduttua hetkellisesti, sekä nautittua anopin tarjoama pitsa ravintolassa, ei pitäisi tarkoittaa, että melkein kuukauden työ meni melkein hukkaan.
Paino nousi.
Mä inhoa tätä, inhoan inhoan inhoan.
Tai mahdollisesti se on pelkkää lihasta mikä muhun tuli, mahdollisuus toki on kovin heikko...

Viime yönä nukuin kovin huonosti.
Unessa söin vahingossa suklaakonvehdin ja jonkun muun karkin.
Tajusin heti syötyäni nämä, että nyt tuli mogattua.
Sitten mietin, siis unessa, että jos en kerro kenellekkään, niin vahinkoa ei tapahtunut, että silleen salaa.
Mieleni unessa protestoi tätä ajatusta vastaan, koska se ois valehtelua.
Ei ihme, että nukuin huonosti, kun piti ittensä kanssa turhasta tapella.
Enhän mä ollut niitä oikeasti syönyt...

Paljon parempi oli se uni missä Elastinen laitto mulle korvikset, siis sellaset uudet reiät.
Ja voin kertoa kokemuksen syvällä, että näin ystävystyttyäni hänen kanssaan, on Elastinen hurjan mukava mies, toki hieman hän ihastui minuun, mutta jouduin torjumaan hänet... Sydäntä raapas.

Kiitos Mea päivästä 27

En sit tiiä mitä tapahtu sille disainerille, joka luuli et riisitauti on taas tullu muotiin...
Toki oli tossa toi tyhmienihmistenrokko-epidemian uhkakin...

26. päivä, kiitos Jarkko!

Semmosta tossa yönä mietin, että mulla on VÄLIAIKAINEN työtodistus mäkkäristä.
Sain sen ennen inttiin menoa, 1998.
En mennyt intin jälkeen sinne takaisin (kun kekkasin työnantajan jolla on paremman näkönen työasu ja enemmän miehiä töissä).
Olenko siis vielä listoilla, koska käsittääkseni en ole itseäni irtisanonut, eikä potkut ole minua tavoittanut...??
Tuleeko minusta vuoden työntekijä?
Onkohan paikan nimi vielä space mcDonalds...
Ja se teemanmukainen sisustus...

Loppuiko tähän työttömyys?
Ei, sieltä firmasta missä olin haastattelussa ei ole kuulunut.
Eipä kai tykänneet musta...
Ei kaikki voikkaan tykkää.
Kotonakin vain kaks.
Nekin on koiria.
Eikä nekään aina.

Saa taas itte itteesä rakastaa, mutta tää itserakkaus on vahvaa ja hyvällä pohjalla.

Päivä 25, kiitos Saara!

Olipa hyvä idea syöpötellä eilen...
Olipa hyvä idea nauttia skumppaa eilen...
Nyt silmät ja vatsa on n.kolme kilometriä kauempana kuin eilen...
Sika sika sika.

Ykköslapsi täyttää 11vuotta, mutta jostain syystä ei ahdista yhtään.
Mä oon varmaan hyväksynyt ikäni?
Keski-ikäisyyden...
Hyi saatana.
Mä menen omaan pieneen mikämikä-maahan.
Semmoseen missä KAIKILLA on dementia, ja kaikki kolistelee ympyrää ja kyselee mikämikä...
Eli vanhainkotiin...

(Toinen tähti oikealle, aamunkoittoon asti)

Nyt lohdutan itseäni ja teen HenrikokkipoikapakilastaAlenin mutti-soossia. Epäilen, että kyseessä on paljon melua tyhjästä, vähän niinkun kuppikakku (KUORRUTETTUJA MUFFINSSEJA!!!)

24. päivä, kiitos Minna!

Kun pitkään on ilman sokeria (kyllä,  24 päivää on KAUAN!) voi sen sokerin saanti saada ihan riehakkaaks...
Olin siis kummipojan ekoilla synttäreillä.
Olin oikein pitkään odottanut tätä mässypäivää.
Ei terveellistä ruokaa.
Ei rasvatonta ruokaa.
Ei ruokaympyrää, uutta eikä vanhaa.
(Pitsa on tosin ympyrä, pitsa on ruokaa... hmmm...)
Kyllä ruokaympyrää.
Kyllä kuppikakkuja (v*ttu MUFFINSEJA KUORRUTTEELLA)
Kyllä pastasalaattia.
Kyllä juustokakkua ja omppupiirakkaa ja mustikkapiirakkaa ja...

No arvatappa saattaa mitä tästä kaikesta seuras?
No ei tarvi päänsärkyä teeskennellä...

Suomeksi: EN SUOSITTELE!
Sokeri vain jatkuvaan käyttöön!!!

Ps. Lauantai... mieli haluaa hakea valkkaria viinikellarista... kroppa ei ole päättänyt mitä haluaa tehdä...
Pps. Kroppa taitaa tajuta, että puoli 8 pitää aamulla olla jo korispaikalla kattelemassa kun ykkösen joukkue pelaa omaa jengiä vastaan... voisko valkku vaan aamulla heittää nopalla voittajan, niin saus nukkuu...

Pian päivä, päivä 23!

Huhhuh.
Parisuhde.
Ottaisin mieluummin pari suhdetta, oikeesti.
Korjaan,
Ottaisin mieluummin yhden nopean suhteen, semmosen mikä ei kestäis tuntia pidempään.
Ei missään nimessä kymmentä vuotta.

Mä en jaksais tätä toisen elämän pilaamista.
Ei jaksais AINA tuottaa toiselle pettymystä.
Nyt kun ilmoitin että dieetti loppui kolmeen viikkoon, jatkan elämäni muutosta muutoin...
Mulla ei ole SELKÄRANKAA!

Olen siis selkärangaton olio.

Kaivan kuopan.
Laitan sinne rosvopaistin.
Jään odottamaan.
Samalla kiroan.

ps. salilla oli ovessa lappu
HUOM! Suihkutiloissa remonttimiehiä!

(KUIN SIISTII!!!!)

pps. tilannetta ei paranna viestilaatikossa viesti:

heippa kaunokainen!

pitkästä aikaa päätin ottaa yhteyttä! oon sitä monta kertaa kelannu mut sit vaan en oo, älä kysy miks! mite ois jos nähtäs täs iha ny lähi päivinä, vaikka heti, ois kiva jutella ja sillee..

ehkä tällä oli jotain tekemistä sen uutisen kanssa, että pullukat on sikapaljon parempia ku laihat...

Päivä 22, kiitos Anna!

Kiitos Itella.
Työnsaanti ei ollut maailman helpointa ennen 1200 uutta kollegaakaan.

Onnea meille kaikille!
Kippis!

21. päivä, kiitos Mari!

Ei paha, 100 jäljellä tän jälkeen.
Tänään just luin ykkösen turnausohjelmaa viikonlopulle, ja sillä on otteluita Veromiehessä.
Siinä on vieressä Halvan tehtaanmyymälä mistä sais kolariautoja.
Niitä isoja mustia vanhoja autoja, mutta tuotannossa kolhiintuneita.
Niitä saa halvemmalla.
Ja ne on niiiin hyviä.
Mulla on ikävä niitä.
Niiden syöminenkin on oma juttunsa.
Jos ahmaisee kokonaisena, on lirissä.
Ne täyttää koko suun, joten siinä ei jää enään "tilaa puremiselle" joten hetken vaan oot ja tiedostat tehnees virheen.
Ne pitää syödä osissa, mulla riittää kaks osaa.
Makukysymys.
Ensin nokka suuhun ja hampaat kiinni.
Sitten vedät niin perkeleesti sieltä takahudlasta.
Hetken se venyy, mutta sitten se napsahtaa irti.
Oih.
MÄ HALUUN!

Tänään on kolme viikkoa lakkoa ja diettiä täynnä.
Paino ei oo viikkoon liikahtanut, paitsi tänään ylöspäin (kyllä, hyppään puntarissa joka päivä).
Arvatkaa paljnko v*tuttaa?
Lounaalla 25g raejuustoa my ass-lista saa nyt lentää katuojaan ja takkaan ja roskiin ja helvettiin ja...
Ei paljoo innosta enään.
Nyt jumalauta se paino alas, että pysyy motivaatio!
Puuro alkoi eilen aamulla oksettaa niin paljon, että koirat sai sen.
En vaan pystynyt.
Söin ruisleivän ja hymyilin.

Tänään alkaa Jutta ja puolen vuoden superdieetit, ja siellä on kasa ihmisiä jotka on pul vuotta vetänyt tota 25g raejuustoo lounaalla juttua, ja ne on kai kaikki onnistuneet.
Vituttaa tämmönen oma luusaaminen.
Mahtuuko muka vanhat farkut jalkaan? kysynpä vaan...