Kävin miehen vetämällä kahvakuula tunnilla.
Olen käynyt myös naisen vetämällä kahvakuulatunnilla.
Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Naisten tunnilla musiikit on rytmitetty siten, että liikkeitä ei oikeastaan tehdä ilman musiikkia.
Miehen tunnilla liikkeitä tehdään, tuli sitä musiikkia tai ei. Levy pyörii ihan omaa tahtiaan.
Naisen tunnilla ei kuule ohjaajan huohotusta, koska hän on asentanut mikrofonin sillälailla, että puhe tulee, mutta ei se huohotus.
Miehellä on mikki just siinä mihin se sen laittaa. Puuskutuksella tai ilman. Ihan sama.
Nainen tsemppaa, kehuu, puhuu.
Mies käy korjaamassa jos joku tekee päin persettä. Siinäpä ne tsempit ja ekstrat sitte onki.
Molemmat hyviä omalla tavallaan.
En ehkä kestäis mykkää huohottavaa kahvakuulanaista enkä riemunkiljahtelevaa ukkoa.
Hyvä, että kaikki pysyy omalla mukavuusalueellaan, sillon homma toimii parhaiten.
Ps. Oon luuseri, lopetin kai sen kyykkyjutun.
Alko polvi ja lonkka poksua.
Vanhat sotavammat siis muistuttaa olollaan.
Myös ehkä tää massakauden tulos auttaa näihin ongelmiin.
Onks kiva olla läski? Nih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti