89. päivä, kiitos Rosa!

Palvelu.
Hyvä palvelu.
Melkeen itkun raapasee.

Kävin päivänä muutamana ostelemassa töihin vaatteita.

Menin Seppälään, koska se kuulosti eniten mun kukkaroystävälliseltä paikalta.
Selailen ale-rekkiä, ja noukin pari paitaa.
Myyjä siitä haastelemaan niitä näitä, ja kerroin toki että töihin kudetta tässä...
Hänpä kävi auttamaan.
Käski mut koppiin ja kantoi sinne tunikaa ja kauluspaitaa minkä kerkes.
Vähän jo hirvitti koko homma, kunnes tajusin.
KAIKKI mitä tämä ihana myyjä mulle kantoi, oli ale-rekeistä.
Oikeesti!
Mulle tuli niin ilonen olo siitä, että vaikka tiesi, että mulle ei satasen paitoja myydä, niin palvelu oli 110% hyvää.
Lopulta otin useamman vaatteen, ihan huomatakseni kassalla, että luottokortin pääty oli tullut vastaan.
Ois pitäny maksaa internetillä, se on rajaton...

Päivä 88, kiitos Suvi!

Ei sillä että paljoa nostaisin hattua tälle kellojen vekslaukselle.
Ärsyttäväähän se kaks kertaa vuodessa on.
Miettiä missä kaikkialla kotona on kelloja, joita pitää manuaalisesti käydä siirtämässä.
Niitä meinaan on yllättävissä paikoissa.
Joka kerta pitää etsiä se uunin käyttöohje, että senkin saa siirrettyä.

Ja kun herää klo 12 autuaan onnellisena kun lapset ovat hoidossa.
Ja kun ottaa puhelimen käteen, ja huomaa että kello onkin 1.
Ja kun tajuaa, että klo 14 alkaa juhlat mihin lapsi pitää roudata...

KSP.

87. päivä, kiitos Vuokko!

Tää on taas se hetki kun mietin pikkutukkaa.
Justiinsa kun tän saa nysäponnarille...
Aina näin.
Juuri kun hiukset ovat ponnaripituudessa, pätkäsen ne.
Sitten mua aina harmittaa että leikkasin ne, ja silti tykkään uudesta lookista.
Kesä tulee ja niskahiki...
Ehkä mä annan näiden nyt olla, ja leikkaan nää vasta kesäkuussa.
Mene ja sano.
Siltikin mä haluisin sellasen jumppaponnarin...

Päivä 86, kiitos Anu!

Se, mikä flunssassa on kamalinta, on kaikki se aika, mikä sinulla on, mutta ei mitään voimia tai mahdollisuuksia tehdä mitään.

Eilen illallakin lojuin sängyllä ja mietin, että tässähän on hyvin aikaa, pitäskös sitä salille.
Pieni ylösnousu yläkropalla palautti tajuntaan, että minkä takia sitä sairaslomaa oli kirjoitettu...

85. päivä, kiitos Vera!

Oli aika, kun lasta ei voinut jättää autoon kaupassa käynnin ajaksi. (Vauva kaukalossa yksin autossa herättää paheksuntaa minussakin)

Tuli aika jolloin lasta ei voinut jättää autoon kaupassa käynnin ajaksi. (Mikään käsijarru ei ole lapsenpitävä, karkaaminen kadulle on vielä ok verrattaessa autojen raapimiseen kivillä)

Nyt on aika jolloin lapsen voisi jättää autoon kaupassa käynnin ajaksi, mutta ei kannata, varsinkaan jos autossa on maalarinteippiä. (Tukehtuminen, hiusten leikkuu, verenkiertohäiriöt käsissä)

Välillä mieti  onko lapsi ok, jonka jälkeen mietin: mitä jos itse olisin 10min autossa jeesusteipin kanssa... 

Lapsi on ihan hyvä.

Päivä 84, kiitos Jaana!

Kävin  miehen vetämällä kahvakuula tunnilla.

Olen käynyt myös naisen vetämällä kahvakuulatunnilla.

Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Naisten tunnilla musiikit on rytmitetty siten, että liikkeitä ei oikeastaan tehdä ilman musiikkia.
Miehen tunnilla liikkeitä tehdään, tuli sitä musiikkia tai ei. Levy pyörii ihan omaa tahtiaan.

Naisen tunnilla ei kuule ohjaajan huohotusta, koska hän on asentanut mikrofonin sillälailla, että puhe tulee, mutta ei se huohotus.
Miehellä on mikki just siinä mihin se sen laittaa. Puuskutuksella tai ilman. Ihan sama.

Nainen tsemppaa, kehuu, puhuu.
Mies käy korjaamassa jos joku tekee päin persettä. Siinäpä ne tsempit ja ekstrat sitte onki.

Molemmat hyviä omalla tavallaan.
En ehkä kestäis mykkää huohottavaa kahvakuulanaista enkä riemunkiljahtelevaa ukkoa.
Hyvä, että kaikki pysyy omalla mukavuusalueellaan, sillon homma toimii parhaiten.

Ps. Oon luuseri, lopetin kai sen kyykkyjutun.
Alko polvi ja lonkka poksua.
Vanhat sotavammat siis muistuttaa olollaan.
Myös ehkä tää massakauden tulos auttaa näihin ongelmiin.
Onks kiva olla läski? Nih!

83. päivä, kiitos Maarit!

Olipa kerran aineenvaihdunta.
Sitte sitä ei enään ollut.

Söin eilen kunnollisesti ja tunnollisesti.
Perus ruokaa. Lautasmalli.
Join vettä riittämiim ja paljon.

Nukuin 8h.

Tänään oli paino 2kg enemmän kuin eilen.

Ei mitään, masennus pois ja aamulenkille.
1km jälkeen oli penikat niin paskana, että jouduin hiipimään kotiin, konttauski  kävi mielessä huulta purressa.

Ei tainnu olla mun aamu?

Päivä 82, kiitos Pekka!

Pitäs mennä salille, mut täs mä makaan ja räin kattoon.
Mietin tapettia.
Mietin ruokavalioita.
Mietin miks tokaluokkalainen käyttäytyy taas ku kolmivuotias (ärsyttävyyttä jatkunut kolme viikkoa, eli reagoiko noin vahvasti mun työhönpaluuseen)
Mietin et pitäis tehä eilisen 190 kyykkyä.
Koirien kanssa ulos pitäis mennä.
Mietin vanhoja housuja.
Ärsyynnyn kun en oo laihtunut mihinkään suuntaan vaikka en oo syöny karkkia ja olen syönyt terveellisesti.
Mietin mihin helvettiin mä päädyn ton pikkukoiran kanssa.
Mietin mun persettä.
Mietin lisää niitä kyykkyjä ja täyteen tungettua kuntosalia.

Ei tää miettimällä parane.
Meen kattoo miks loppuperhe karjuu toisilleen.
Ehkä se polttaa kaloreita.

81. päivä, kiitos Niina!

Sain eilen uuden kokemuksen ja makumatkan.

En sano, että itse olen kovinkaan tottunut fine dining tyyppi, mutta sen verta saa vanhempani olla ylpeitä, että jotkut käytöstavat osaan.

Eilisen kokemuksen pohjalta, on tässä muutama kivi, mihin saattaa kokematon kompastua: (eli älä tee näin...)
-kun tulet sisään, ja muu seurue on kokoontunut yhteen odottamaan alkumaljaa, ÄLÄ huuda kovaan ääneen; mistä täällä saa keittoa!!??!!
-kun saat lautasen eteesi, ÄLÄ huuda henkilökunnan kuulleen, että olisi kivempi jos lautasella olisi jotain mistä lähtisi nälkä...
-käytä haarukkaa ja veistä, jos sellaiset on annettu.
-syö rauhassa ja koita maistaa niitä makuja. Älä kauhaise koko satsia yhdellä haarukallisella suuhusi.
-älä laske ääneen, kuinka monta bisseä saisit espoolaisessa kuppilassa yhden viinipullon hinnalla

Tässä muutama, mitä välttämällä saatat edes ohuesti säästyä juntin kruunulta.

Päivä 80, kiitos Marja!

Haaste:

Laita aivot naulaan.
Syö pari palaa vehnäleipää ja munkki.
Etsi sitten jotain näpäkkää ja hyvännäköstä päälle pantavaa hienolle illalliselle uusien työkavereiden kanssa.

Jos mä vaan juon itteni kauniiks?

Tästä se lähtee:
http://www.youtube.com/watch?v=Gc8jvzVP51E

79. päivä, kiitos Tinna!

50 tehty, 130 jäljellä.
Kyykkyä.
Tänään.
Ei kyllä kontista näy et on kyykätty,
mutta siitä näkyy että on ollut aika ennen karkkilakkoa.

Et mussuttakaa te muut tänään suklaata ja tv-mixejä ja lakua.
Mä saatan valita punkun ja brien, ihan sen vuoks, et mä voin.

Sen verta on kyykkyreeni tuottanu tulosta, että ne farkut mitkä mahtu kolme viikkoo sitten, (eikä niitä oo pesty sen jälkeen) puristaa ihan simona reisistä.

Päivä 78, kiitos Katja!

Olen jo useamman vuoden ajan osannut rakastaa itseäni.
Viimeiset vuodet olen jopa hyväksynyt pienet puutteeni muuten liki täydellisessä itsessäni.

Nyt mulla on kuitenkin alkanut vyöryä pelko, että kun näin monta vuotta olen kuullut (itseltäni) olevani upea, niin koskakohan kusi nousee päähän, vai onko se jo noussut?

77. päivä, kiitos Eeva!

Iskäl on tänään synttärit.
Iskä on aika vanha.
Oikeestaan mun iskä on ollu AINA aika vanha.
Mut AINA se on ollu mun iskä.

Se, joka pitää mun puolia.
Se, joka sujauttaa vielä vikan setelin ennenku leiribussi lähtee.
Se, joka aamulla heräs viideltä viemään mut Santiksen lauttaan.
Se, joka sano anopille, et jos Anna on jotain päättänyt, niin se pitää. Turha koittaa vastustaa, se vaan suuttuu lisää.

Iskän elämä ei oo ollu se helpoin elämä, mutta silti se painaa menemään, toki kuten mainitsin, iskä on aika vanha, joten nykyään se painaa kaukosäädintä, kun pitää siirtyä seikkailusta toiseen ja hyvä niin.
Jätetään estradille tilaa nuoremmille tarzaneille.

Et kiitti faija!
Buugi jatkuu!

76. päivä, kiitos Virpi!

Tässä teille vähän päiväkirjaa viikonlopun turnauksesta, tältä se näyttäs jos oisin jotenkin innostunut twitteristä...

LAUANTAI 15.3.2014

07.30 Hallilla, kaikki bussissa, matka voi alkaa #Lepy #P03 #T05 #Perniö #OP-pikkujätti

07.31 Mitä tää lumi on? #Suomenkesä #Takatalvi #Lumiyllättiautoilijat

08:00 Ikea, vasta nyt? #Kestääkestää #matkanteko #matkalaulu

08:05 Anssi kertoo valvojille jutun juonen #Opematkassa #kaikkilaminoitu #aikataulutettu

09:00 Koska ollaan perillä? #kestääkestää #jojännittää

09.30 Linko tiputettiin Lukiolle kamojen kanssa, ja Live lähti kohti hallia #perillä #tästsealkaa #majoittuminen #ekatmatsit

10.44 Perniössä P03 Live aloitti kukistamalla Lou Bluen 48-7! Go Lepy!!!!

10.54 Perniössä aloitti myös P03 Linko urakkansa kaatamalla Turun NMKY:n tiukassa taistossa 27-20! Go Lepy!

11.30 Kisapassien jako, ja eiku syömään! #canneloni? #jotainpastaa # kouluruoka

12.30 Pojat sai kamat huoneisiinsa, mutta missä valvojat nukkuu? #nuorenmiehensielunelämä #häätö #onkoperniössähotellia?

14.43 Perniössä P03 Live otti mittaa Vilpas redistä lukemin 21-36. Ihan ei toisen erän rutistus riittänyt voittoon… Go Lepy!!! #päätäpidemmätpojatkorinalla #omatnäyttääpieniltä

14.46 Perniössä P03 Linko mitteli voimiaan Vilpas04 Celticsiä vastaan tuloksin 12-72. Go Lepy! #mustatsilmät #betonivahvempimiestä

16.30 Koulun nakkikastike #parhautta #Livesyönyt

17.00 Ruoan jälkeen Liven kanssa kiivettiin SE mäki ylös kattomaan Linkon peliä hallille #jumpparuoanpäälle #pakarareeni #puoletjäimäkeen #5minylämäkeä

17.45 Perniössä P03 Linko taisteli mallikkaasti SalPaa vastaan, mutta lukemiksi jäi 29-39. Huomenna jatketaan uudella tsempillä! Go Lepy!!!

18.15 Sander veti Livelle saman ryhmäreenin ku Linkollekkin #kiertäkäämetallihäkkyrät #kaveriaeijätetä #joukkue

19.48 Perniön oma porukka Peu laittoi P03Liven kuriin korein 24-20. Huomenna jatketaan. Go Lepy! #puusilmät #onkokaikkienhampaattallella? #proteiiniaperniönvedessä

20.00 Piti lähtee kämpille #täälondisco #voidaanksmejäädä #ihanvähänvaan #sokkairti

20.15 Miks me ei saada ostaa karkkia, kun noikin saa #nihilistit #säännötonsääntöjä

20.30 Nyt mennään #mutkuAksujustmenihakee

20.35 Kasa väsyneitä poikia vihdoin matkalla nukkumaan #munjalatonkipeet #mäenjaksaenäämetriäkään #oonksmäherkkisjosmulonkoti-ikävä #ollaanksmejoperillä

21.00 Iltapala lukiolla #sämpylä #pillimehu

22.00 pojilla hiljaisuus #niinvarmaan #anssintupanukkuujo #mulontäälnetflix

22.30 Valvojat pääsi rehtorinkanslian aulaan #lakanailmapatjanalle #poistumistietontuollapäin #eitotalamppuusaanytpoispäältä

22.35 Prinsessat retkellä #mulonsilkkiyökkäri #mulonsilkkilakanat #mulonprinsessakatos #mulonhernepatjanalla

22.45 yövahdit tuli tarkastamaan, ketä täällä mölyää #keski-ikäisetrouvashenkilöthepuloi

SUNNUNTAI 16.3.2014

07.30 olipas kiva että ei tarvinnut herätyskelloa #pomputtelualkoi #täälonkylmä #eitarvinnunukkua

09.00 aivan törkeen hyvää puuroa! #ruispuuro #kouluruoka #ilovefood

09.05 mitäs sitte tekis, seuraava matsi on klo 14… #kamatkasaan #hippaa #kamatkasaanoikeasti

11.00 Lähetään syömään, onhan kaikkien passi tallella? #kisapassi #parikadonnut #jaksaakolähteähallille? #OnneksAgullaolikaks

11.30 Lounaaksi oli jaukkarikastiketta #mikstääleiookoskaanmuutakuperunaa #kouluruoka

11.32 ei, sitä maitoa ei olisi kannattanut sekoittaa mansikkamehuun sekäappelsiinmehuun #coktail #drinkkiipukkaa #pöytätavat #ihmejostostaeioksenna

11.35 tää on parempaa ku meiän koulussa, tääl ei oo kumiperunoita  #kehu #perunaanalyysi

11.40 sanoinko että kaakao ei oo ruokajuoma? #nipo #säännötonsääntöjä

13.00 nyt kun pojat on tunnin juossu koulua ympäri ja tehnyt kasoja, niin jaksaakohan ne pelata? #todellakitodellakitodellaki

13.30 nyt lämppäämään, vuorossa on live-linko peli, ihan traditio #olikojärkeätullatänneastipelaamaanitteäänvastaan? #historiatoistaaitseään

14.53 P03 turnausperinteet jatkuu, Linko ja Live mitteli viimeisen ottelun tuloksella 30-28! Tähän on hyvä päättää!

15.00 Se ois sit ohi #karkkia #buffatyhkjäksnyt

15.10 Paikkakuntakierros #lähikauppa #karkkihylly

15.15 ei, et voi ostaa kympillä karkkia #karkkipoliisi #mäkättäjä #nipo

15.45 bussi tuli, kamat sisään ja kotiin! #kotimatkaalkaa #mitäreittiätääajaa?

17.50 vihdoin perillä! #ihanareissu #tulipatehtyä #koskauusiks?

 

Päivä 75, kiitos Elina!

Jos maanantaiaamuna henkilö joka ei ole puhunut sinulle kahteen viikkoon juurikaan mitään, kehuu sinua kauniiksi, voi mielessään todeta, että meikki meni sit kohilleen ja Perniön ilma on hyväksi ihmiselle.

Maanantaita ihmiset!
Täst se lähtee.

74. päivä, kiitos Outi!

Viikonloppu Perniössä.
Seurana 17 kakaraa, 10-11v. poikaa.
Parhautta.

Paljon kikatusta, paljon kiherrystä.
Juoksua, naurua, itkua, isottelua ja herkistelyä.

Törkeen hyvää nakkikastiketta.

Illan viimeinen kysymys: "Oonksmä jotenki herkkis kun mulla on koti-ikävä"

Päivä 73, kiitos Miia!

Ykkösen luokassa oli keskusteltu peloista.
Ykkönen pelkää piikkejä ja sitä, että bussissa joku tuntematon istuu viereen.

WHAT??????

Kaveri joutuu pelkäämään VAIN kymmenen kertaa viikossa...
Ukrainassa on vähän pahemmin...

72. päivä, kiitos Tommi!

Alotin maaliskuun alussa 31 päivän kyykkyhaasteen.
Koska sen jälkeen mul on semmottii kakskytvuotiaan kyykkääjän ruskettunu perä.

In my ass.
Ideana siinä on tehdä lisääntyvissä määrin kyykkyjä joka päivä (miinus lepopäivät) maaliskuun ajan.
Se alko 60 kyykystä.
Ei paha.
Se oli hauskaa!

Eilen oli vuorossa 130.
Ihan oikeesti maailma?
Tein kymmenen.
Äiti mä tarttisin apuu.
Vaihdoin paikkaa.
Tein kymmenen.
Voitko väistää, laittaisin takan päälle.
Vittu.
En väistäny, käskin tunkee takan hanuriinsa.
Kyykyt jatkuu.
Seuraavat kymmenen.
Hei tuuksä siirtää tätä koiranhäkkiä että saan imuroitua sielt takaa?

30 tehty, puoltuntii menny.
Sulkeuduin makkariin ja ilmoitin, että tänne ei tarvi tulla, nyt oon rauhassa.
Tein 20, ovi aukeaa...
Äiti ku ootsä nähny mun...

Hei, sain ne kuitenkin tehtyä!
Tänään ois 135.
Vituttaa jo valmiiks.

Päivä 71, kiitos Juha-Pekka!

Kun on ollut tietoinen olevansa sosiaalinen ja iloinen, ei siihen monta päivää tarvita, että alasajo alkaa.

Kerkes jo kotona olo ahdistaa, mutta nyt sinne on jo ikävä.

Huomenta vaan muillekkin.
(Ei, tähän ei tarvitse vastata)

70. päivä, kiitos Heli!

Sain vanhuskoiralle lääkettä.
Vanhuskoira ei tutkitusti ole kipeä, mutta todennäköisyys on.
Eli perus poissulku kokeilu.
Jos hänen elämänsä muuttuu viikossa lääkkeiden avulla, on hän kipeä.
Jos ei muutu, on hän vain vanha.

Koska pikkukoira on pikkasen idari, päätin kokeilla josko samalla taktiikalla tippuis idiotismin taso.

Aamulenkillä vanhuskoira oli oma itsensä, toki oli unohtanut miten kierretään tolppa, jos ajaudutaan sen väärälle puolelle.
Pikkukoiralle särkylääke vaikuttaa kuin piri.
Vauhtia ja pomppua oli kuin 5kuisessa varsassa kesälaitumella.

Kerran kun nykäisin pikkukoiraa remmistä vvähän laantumaan, sivalsi nahkaremmi kunnon läjäyksen reiteen, eikä se ratakiree tuulipuku paljoo pehmusta.

Maailma kostaa eläinkokeet.

Päivä 69, kiitos Matti!

Matti oli yksi lapsuuteni ensimmäisiä ihastuksia.
Ihan kakarana tämä ei tapahtunut, vaan olin kuitenkin jo vitosella, eli MELKO tietoinen maailmasta ja elosta.

Eipä muuten, mutta ties mitä mimmejä pörrää ykkösen ympärillä päivät pitkät, ja tulevan vitosluokkalaisen aivoilla uskoisin hänen ajattelevan kavereita, futista ja korista.
Käsittääkseni Matista kasvoi kelpo tyyppi ilman mun palavia tunteita :)
Hyvä niin.

68. päivä, kiitos Ani!

Näytin miehelle, miten hänen kalsarinsa viikataan.

...ja joku on oikeasti sanonut, että todennäköisimmin MINÄ käyttäisin eriparisukkia... NEVER!!!

Päivä 67, kiitos Tiina!

Tuli sitten juhlittua naisten päivää.

Illan isäntä kohtaliaasti oli laittanut rappuun tiedotteen juhlista.

Eräs naapurin rouva otti tämän tiedotteen kutsuna.

Eipä siinä.

Kerran tupareissani tuli naapurin pariskunta paikalle, ja ystäväni hiljenivät kuin iskusta.
Puheliaat ja kohteliaat tytöt istui tuppisuina sohvalla.

Kun naapurit sitten lähtivät, sohvallinen tyttöjä repesi nauruunn.
Olihan naapurin setä kuitenkin heidän kynegolokinsa.
Ei kai tunnistanut housut jalassa...

66. päivä, kiitos Noora!

Eka työviikko takana.

Niin paljon nuoria ihmisiä, nuoria ja kauniita.

Ne pukeutuu nuorisosti ja puhuu nuorisoa.
Alkaa LOL olla pikkasen historiaa.

Sen mä uskon, että kaikki se tarttuu.
Pian mäkin puhun vittu nuorisoo ja kaikki on ihan vitun buenosti ja hienosti.

Tällä hetkellä apinointini on saavuttanut sen vaiheen jossa mä kuulostan lähinnä Pasila-hahmolta...

65. päivä, kiitos Tiina!

-mitä, onks broidil tapan ajaa kovaa?
-no kieltämättä
-onks paljo tullu sakkoi?
-ei, ei sillee, parkkisakkoi on sit se parikymmentä
-joo mä niin tajuun mist broidi puhuu. Mä niin oon ollu siellä.

Tämän lähinnä innoittavan keskustelun teille tarjosi tietämättään uudet työkaverini.

I'm so with mi homies...

(Ai miks mul on kuitenniin ohuesti tätiolo, ehkä koko ajan?)
(Pari viikkoo, sit oon kartal taas täs parikymppisten jutussa)

Päivä 64, kiitos Pia!

Jos naisella on kahdet housut mitä se käyttää ja toiset repee, jää naiselle yhdet housut mitä se käyttää...

Jos mä AJATTELEN jatkuvasti itseäni hoikempana, auttaaksse?

Jos mä teen kyykkyjä ja lonkka naksuu, haittaakase?

63. päivä, kiitos JOKU!

Kyllä, saattaa tulla jotenkin puskista, mutta minäkään en ole täydellinen.
Tämä päivä on ilman omistajaa.
Ei kenellekkään omistettu.
Ei tämä päivä kalenterissa tyhjä ollut, mutta oli sama nimi kuin viime viikolla, joten oletin, että hän ei ole tästä kahta kertaa tykännyt...

Noh, jos toukokussa joku on sitä mieltä, että jäi ilman päivää, niin OLE HYVÄ! TÄÄ ON JUST SULLE!

Töitä on ollut kaksi päivää.
Viiden aikaan vielä leikitään puheluita. (perehdytys, parasta maailmassa...)
Haloo, onko Penan puntti ja penkki?
Hör så doligt...

Koskapa kotona olen vasta sitten kuuden aikaan, niin ei siinä oikeesti viitsi lähteä seitsemäksi jumppaan, kun ravintoakin tarvitsee ottaa.
Olen siis hieman ahdistunut.
Koitan kuitata tätä aamulenkeillä koirien kanssa.
Sitä viitsii tehdä 20 minuuttia, koska toinen on perässä vedettävä, toinen muutenvain hullu.

Päivä 62, kiitos Petri!

Juna käänty!!!!

Mä kuulen aamukamman kutsun!
Kohta alkaa päässä soimaan Europen Final Countdown!
...tai soi se väliin muutenkin, koska ykkösen luokalla oli ollut levyraati kk takaperin, mistä hän tämän biisin bongas, ja sitä lauletaan nyt sitten melkein joka päivä.
Iloinen olen, että ääntäminen on parempaa kuin minun tuossaiässä luukuttama Glen Medeiroksen Natinkskonatseinsmailavforjuu...

61. päivä, kiitos Maikku!

Antsku voitti putouksen, joten on ihan syytäkin omistaa tämä päivä Maikulle.

Ei vaan.
Tajusin, että mulla ei ole koskaanikinämilloinkaan ollut Anna-johdannaista lempinimeä.
Kaikki lempinimet on muotoutunut sukunimestä, joka on toiminut kutsumanimenä teini-iästä lähtien...
Kuin naisellista?

Ratkaisin ensimmäisen työaamun pukeutumisen siten, että nyt näytän ihan tädiltä. Puuttuu vaan kukkamekko ja rullapermis.
Aktiivisesti koitan olla ajattelematta sitä.

60. päivä, kiitos Klas!

Leivoin pullia.
Onhan laskiainen.
Oli muuten eka kerta ikinä ite.
Aina on äiti, isä tai mies tehnyt.

On tää MUN palveluyhteiskunta toiminu kohtuullisen hyvin.

Miehen ilme oli kohtuullisen priceless kun se tajus tän...

No niihin MUN pulliin...

Ohjeessa sanottiin, että helpolla vääntää 30-45 pullaa.
Mä sain 20.
Sisäinen Martha Stewarttini itkee.

Päivä 59, kiitos Heidi!

Maanantaina alkaa työt.

Paniikki.
Se vielä menee, että kerran viikkoon on pitänyy koittaa raapia jotain siistiä ylleen ja kekkuloida niissä tunti.
Ens viikolla on 5päivää tehokasta näyttelyeläintä tiedossa.

Mun pukeutuminen on aina ollut... noh...

Lapsesta asti olen halunnut pukeutua siististi ja asiallisesti.
Kai korvatakseni älyllisiä puutteita.
Koskaan se ei ole ollut mun juttu.

Muutama vuos takaperin pääsin semmoseen työpaikkaan, konttoriin, jossa piti pukeutua asiallisesti.
Heinäkuun aleista ostin vähillä rahoilla säkkikaupalla siistejä aikuisten vaatteita. Ei ihan jakkupukuja, mutta ei kaukana niistä.
Pukeuduin niihin kaksi viikkoa.
Sitten tajusin kuinka päälleliimattua se on.
Olen heittänyt ne kaikki jo uffiin.

Nyt jää nähtäväksi kuinka kauan integrointi uuteen työhön kestää, vai olenko oma vaateitseni ekasta päivästä.