Olen yrittänyt viime aikoina lukea kirjoja.
Huom; älykkäät ihmiset lukevat kirjoja.
Ei siitä oo oikeen mitään tullu.
Ei oo älynvalo loistanut.
Jatkuvasti lukiessa pyörii mielessä se niin jouluinen kuvaelma onnellisesta ihmisestä, joka on juuri saanut lahjaksi uuden pehmoisenihanantäydellisen yöpuvun, just sen kirjan mitä se on AINA halunnut ja rasian konvehtaja.
(Pandan juhlapöydän konvehti on paras, rasiassa on vain kaks paskaa, tai siis kuusi, kun kerroksia on kaksi, aladinissa on jo sitten huima määrä mun suuhun kelpaamattomia, ja mikä on lukuelämys, jos sä joudut kokoajan kiinnittämään huomios siihen, ettei satu käteen osumaan joku paska)
Takas joulukuvaelmaan...
Siinä sitten rauhaisan tunnelman vallitessa tämä onnellinen ihminen lukee kirjaa isojen tyynyjen tukiessa selkää lämpimässä makuuhuoneessa, samalla nauttien ihanien konvehtien mausta.
No sitähän mä nykyään mietin, kun luen.
Koko ajan.
Mietin suklaata, en murhaajaa.
Ennen karkkilakkoa olen lukenut kasapäin kirjoja ilman syötävää.
Nyt se ei oikein toimi.
Viime jouluna jopa kannoin sen sulaan pos sängystä, kun se häiritsi lukemista, eikä mua kiinnostanut syödä suklaata samalla kun luin...
Hei ei oo helppoo.
ps. Lakkokaverini, jolta tämän idean pöllin oli eilen syönyt tyyliin 6 nallekarkkia (Marilyn-syndrooma?) ja maailma oli kostanut vatsataudilla.
Pysyn siis ruodussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti