Kyllä ton pienmies kakkosen elämä on täynnä iloja.
Sain tänään kaverilta oranssin vetoketjuneuleen, jota hänen lapset eivät enään huolineet.
Poika näki neuleen ja kysyi: onks toi mulle? Tollasta mä oon AINA halunnut!
Ja heti piti paita laittaa päälle.
Hyvin moni asia on tuolle lapselle juuri se, mitä hän on aina halunnut.
Kunhan vain jotain saa.
Olenko korvannut liikaa rakkautta materislla?
Olrnko korvannut liikaa materias rakkaudella?
Mitä tapahtuu kun lapsi jonain päivänä hallitsee omaa rahankäyttöään?
Alkaako silloin suomessa oma himohamstraajat-ohjelma, missä puskutraktorilla mennään mun lapselle kylään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti