perjantai 2. toukokuuta 2014

Päivä 121, LOPPU! Kiitos Cilla ja Juha!

Valmis.
Tän illan vielä sinnittelen.
Lapsi meinas, että nyt mökillä pitäis suklaabanaaneja saada.
Sain sen tyytymään lettuihin.
Blogi hiljenee luvatusti.
On ollut hauskat 121 päivää.
Olen oppinut, että en tarvitse karkkia.
Olen oppinut, että huumori on hankala laji, joka ei tule pakottamalla.
Oikeastaan olen iloinen, että tämä on tässä.
Nähdään ja moikataan!
Jos joskus lähden yhtä hölmöön juttuun mukaan, voi olla että jatkan tällä kanavalla, tai keksin uuden.
Nyt jaxuhali kaikille.
Moi!

edit. 11.5.2014
tarina päättikin jatkua.
www.121yota.blogspot.com

torstai 1. toukokuuta 2014

120. päivä, kiitos Auli!

Tokavika päivä,
Huhhuh.

Alkaa mielenkiinto loppua.
Ei jaksais.
Haluisin luovuttaa ehkä vaan siitä ilosta, että maali on niin lähellä.
Että vois todeta, että en sit pystyny tähänkään.

Noh, tän ja huomisen ku puristaa, niin lauantaina saa se toblerone-möntti kyytiä.
..ja mignon.

Ai niin, huomenna tää blogi loppuu.
Tuleekohan mulle ikävä?
Mitä mä sitte teen...
Oonkohan mä tarpeeksa vanha muistelmiin? :)
Muistelmissa on vaan se huono puoli, että mä en muista asioita...

Noh, nyt jatkan tätä työväenpäivän juhlintaa, ja muistelen lapsuutta ku pressan linnan eessä isälle vilkutettiin.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

119. päivä, kiitos Mia!

Vappu, simaa ja munkkeja!
Skumppaa ja ilmapalloja!
Nakkeja ja sipsejä!

Ehkä jo ensi vuonna muistan, että se juhlapäivä on huomenna.
Tänäkin vuonna tuntuu, että kaikki paukut on tässä päivässä.
Noh, juhlitaan nyt sitte, kun o juhlat.

ps. Varasin jo karkkia työpöydälleni ensi viikkoa varten...

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vanha vitsi

...mutta aina jaksaa naurattaa.

Mä niin rakastan kaikkia piimä- ja kermapurkkeja.

Niissä lukee

Ravistettava - omaskakas

Aahhahahaaaa!!!

Sitä mä juoksen ympäri kämppää lapselta toiselle ja kerron tätä turkulaisvitsiä.
Ne ei enään naura.
Ne vaan toivoo että ei oo kavereita kylässä.

Päivä 118, kiitos Riina!

Mä oon just sellanen, että kun punkki kävelee mun hihasta kädelle, mä oon ihan varma et niitä ravaa kaikkialla ympäri mun kroppaa ja sit mua ahistaa hetken, mutta sitten mä en jaksa tehdä asialle mitään, ja jatkan eloani ja oloani.

Mutta se ois sit koiranomistajan kesä alkanut...

maanantai 28. huhtikuuta 2014

KRIISI!

Mä olen laskenut väärin.
Tämän takia sillon kerran, ei yhdellä päivällä ollut omistajaa, siis päivä 63.
Tänään on päivä 117.
Se tarkoittaa, että perjantaina on päivä 121, eikä lauantaina, niinkuin kalenterini väittää.
Apua!
Heti rupes jännittää vielä enempi!
...ja kenet mä poistan?
Nyt on yks ihminen liikaa...
Tai sitten perjantai menee kahelle vikalle.

Mutta yliaikaa ei voi olla, koska lupasin kirjottaa vain 121 päivää.
Lupauksia ei ois hyvä rikkoa.

117. päivä, kiitos Sami!

Mä löysin perjantaina JUST MUN kengät.
Ne huus siellä hyllyssä mun nimeä.
Ne oli puoleen hintaan.
Mietin, että onko nyt varaa.
Mietin yön yli.
Tiesin, että kadun jos nyt en niitä osta.
Kävin lauantaina hakemassa.
Laitoin tänään jalkaan.
Ne on hyvännäköset.
Mä oon niissä hyvännäkönen.
...jos olen paikoillani.
Koska nää narskuu. Sikana.