Yksinäinen nainen.
Ei saa olla.
Sain "omaa aikaa" eli ajelin yksinäni pitkin kyliä ja tajusin, että herramunjee, mul on nälkä.
Tuonne matkan varrelle on avattu uusi nepalilainen ravintola.
Päätin mennä kokeilemaan (olenhan tietyissä piireissä kovinkin tunnettu nimenomaan kyvystäni maistaa uusia ruokia :) )
Menin sisään, tuijotin listaa aika tovin, koska juuri siinä kohdassa muistin, että kumina ja minä ei olla mitenkään päin samassa jengissä. Onneksi kuminaa oli laitettu melkein kaikkiin ruokiin. Valitsin sen, missä kuminaa ei ollut.
Tilasin ruoan ja sanoin, että syön täällä.
Menin pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa.
Tovin odotin ja sitten nepalinsetä toi mulle pussin jossa ruoka oli kätevästi bokseissa.
Ei tullut rauhaisaa ruokahetkeä itseni kanssa, toin ruoan kotiin ja söin sen miehen kanssa.
Oma aika on nähtävästi aivan yliarvostettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti