Kannatti meinaan jinksaa.
Nyt mul on työpaikka!
Ei jumaleisson miten hienoo!
Miinuksena päiväjumppien loppuminen ja pitkän kesän menetys.
Tää on tätä.
Mutta ei se haittaa, ku mä sain työpaikan!!!!!!
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
57. päivä, kiitos John!
Tänään teki mieli.
Istuin autossa matkalla koulutukseen, ja tajusin, et rakastan geishaa.
Just sillä hetkellä jos kojelaudalla ois ollu semmonen 5-palan geisha-patukka, en tiedä mitä oisin tehnyt.
Varmaan ruvennu itkemään.
Kyllä ärsyttää että on tää lakko.
Onpas hyvä että on tää lakko.
On tää helpompi kuitenki ku fb-lakko.
Koulutuksessa oli tarjolla suklaakeksejä, en ottanut.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Päivä 56, kiitos Olli!
Haastattelu meni mielestäni hyvin, kiitos kysymästä.
Työ olisi juuri minulle sopivaa, toivottavasti hekin sen hoksaa.
Sen verran tosissani olen, että annoin homman kohtalolle. (No kelle muulle?)
Teininä pelattiin pasianssia sillä menttiksellä, et jos tää nyt menee läpi, ni Hese tykkää musta.
Sit pelattiin kymmenen kierrosta...
Pelasin farmheroessagaa tai no sitä aurinkopunajuuriomenaankanpoika-peliä, todella semmosta tasoa, mitä olin jo pari päivää rankuttanut pääsemättä läpi.
Päätin, että jos seuraavalla yrityksellä menee läpi, saan sen paikan.
Sitten se peli meni läpi...
Nyt jän-nit-tää!
tiistai 25. helmikuuta 2014
55. päivä, kiitos Marko!
Työhaastattelu.
Kääk.
Ei verkkareita.
Ei niitä omia ratakireitä, eikä miehen verkkareita.
Nuorekas firma, näin kuulin.
Tukka kuosiin.
Nuorekkaasti.
Saparoille.
NO EI TODELLAKAAN!
(Mulla menee yli 40v naiset jotka kuvittelee näyttävänsä jotenkin 20-kesäsiltä, kunhan vaan laittaa terhakkaat saparot ja manee viidakon ykään)
Farkut jalkaan, jo toiset mitkä mahtuu (ei toki päällekkäin).
Farkut, jotka ovat jättäneet minut pulaan useamman kerran.
Vetskari on mennyt rikki mitä ihmeellisimmissä paikoissa, yleensä julksisissa tiloissa kesken päivän.
Nyt ne menee jalkaan.
Onko suurikin moga laittaa ne haastatteluun?
Ratkeaa jo bussissa istuessa?
Mutta ne menee jalkaan ja kiinni, jättäen armottoman pelastusrenkaan.
Nyt puoli tuntia aikaa miettiä, miten armoton vararengas piilotetaan nuorekkaasti.
Hupparikin taitaa olla poissuljettu.
Miehenä ois helpompaa.
Kääk.
Ei verkkareita.
Ei niitä omia ratakireitä, eikä miehen verkkareita.
Nuorekas firma, näin kuulin.
Tukka kuosiin.
Nuorekkaasti.
Saparoille.
NO EI TODELLAKAAN!
(Mulla menee yli 40v naiset jotka kuvittelee näyttävänsä jotenkin 20-kesäsiltä, kunhan vaan laittaa terhakkaat saparot ja manee viidakon ykään)
Farkut jalkaan, jo toiset mitkä mahtuu (ei toki päällekkäin).
Farkut, jotka ovat jättäneet minut pulaan useamman kerran.
Vetskari on mennyt rikki mitä ihmeellisimmissä paikoissa, yleensä julksisissa tiloissa kesken päivän.
Nyt ne menee jalkaan.
Onko suurikin moga laittaa ne haastatteluun?
Ratkeaa jo bussissa istuessa?
Mutta ne menee jalkaan ja kiinni, jättäen armottoman pelastusrenkaan.
Nyt puoli tuntia aikaa miettiä, miten armoton vararengas piilotetaan nuorekkaasti.
Hupparikin taitaa olla poissuljettu.
Miehenä ois helpompaa.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Päivä 54, kiitos Mia!
Välillä mietin, mitä kaikkee täällä kannattaa ittestään huudella, mutta sitten lopetan miettimisen.
Siitä tuu ku rupia persiiseen, samoin ku työnhausta.
Tänään on tullut kolme -kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, mutta... -meiliä.
(ja terkut sille joka sano, että meet vaikka kauppaan töihin, en menny, ei neKÄÄN huolinut)
Mutta in your face-maailma, yks soitti ja mulla on huomenna työhaastattelu!
Siis ihan oikeaan frmaan, ei rekryfirmaan.
Mä niin laitan taas itteni nätiks.
Se, että söin kaks viikkoa vanhaa mehukeitto, ja vatsani protestoi mellakalla sen takia, ei häiritse tätä olotilaa.
Siitä tuu ku rupia persiiseen, samoin ku työnhausta.
Tänään on tullut kolme -kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, mutta... -meiliä.
(ja terkut sille joka sano, että meet vaikka kauppaan töihin, en menny, ei neKÄÄN huolinut)
Mutta in your face-maailma, yks soitti ja mulla on huomenna työhaastattelu!
Siis ihan oikeaan frmaan, ei rekryfirmaan.
Mä niin laitan taas itteni nätiks.
Se, että söin kaks viikkoa vanhaa mehukeitto, ja vatsani protestoi mellakalla sen takia, ei häiritse tätä olotilaa.
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
53. päivä, kiitos Soile!
Jotkut persut oli päässyt pois kopista missä niitä säilytetään kansan hyvinvoinnin vuoksi, ja sitten ne oli vielä päässeet ääneen, koskien tasavertaista avioliittolakia.
Koska jos samaa sukupuolta olevat saisivat samat oikeudet kuin heteroheput, olisi tämä verrattavissa telttailuun ihan missä sattuu.
Siis herramunjee.
Haluavat kuulemma samat oikeudet myös sen takia, että voivat ryhtyä shoppailemaan lapsia.
Voin kertoa, että viime yö oli ton vanhemman draamaQueenin kanssa sen verta haastava, että tulkaa meiän pihalle telttailemaan. Laitan hinnaston ikkunan viereen.
Koska jos samaa sukupuolta olevat saisivat samat oikeudet kuin heteroheput, olisi tämä verrattavissa telttailuun ihan missä sattuu.
Siis herramunjee.
Haluavat kuulemma samat oikeudet myös sen takia, että voivat ryhtyä shoppailemaan lapsia.
Voin kertoa, että viime yö oli ton vanhemman draamaQueenin kanssa sen verta haastava, että tulkaa meiän pihalle telttailemaan. Laitan hinnaston ikkunan viereen.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Päivä 52, kiitos Raisa!
Yksinäinen nainen.
Ei saa olla.
Sain "omaa aikaa" eli ajelin yksinäni pitkin kyliä ja tajusin, että herramunjee, mul on nälkä.
Tuonne matkan varrelle on avattu uusi nepalilainen ravintola.
Päätin mennä kokeilemaan (olenhan tietyissä piireissä kovinkin tunnettu nimenomaan kyvystäni maistaa uusia ruokia :) )
Menin sisään, tuijotin listaa aika tovin, koska juuri siinä kohdassa muistin, että kumina ja minä ei olla mitenkään päin samassa jengissä. Onneksi kuminaa oli laitettu melkein kaikkiin ruokiin. Valitsin sen, missä kuminaa ei ollut.
Tilasin ruoan ja sanoin, että syön täällä.
Menin pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa.
Tovin odotin ja sitten nepalinsetä toi mulle pussin jossa ruoka oli kätevästi bokseissa.
Ei tullut rauhaisaa ruokahetkeä itseni kanssa, toin ruoan kotiin ja söin sen miehen kanssa.
Oma aika on nähtävästi aivan yliarvostettua.
Ei saa olla.
Sain "omaa aikaa" eli ajelin yksinäni pitkin kyliä ja tajusin, että herramunjee, mul on nälkä.
Tuonne matkan varrelle on avattu uusi nepalilainen ravintola.
Päätin mennä kokeilemaan (olenhan tietyissä piireissä kovinkin tunnettu nimenomaan kyvystäni maistaa uusia ruokia :) )
Menin sisään, tuijotin listaa aika tovin, koska juuri siinä kohdassa muistin, että kumina ja minä ei olla mitenkään päin samassa jengissä. Onneksi kuminaa oli laitettu melkein kaikkiin ruokiin. Valitsin sen, missä kuminaa ei ollut.
Tilasin ruoan ja sanoin, että syön täällä.
Menin pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa.
Tovin odotin ja sitten nepalinsetä toi mulle pussin jossa ruoka oli kätevästi bokseissa.
Ei tullut rauhaisaa ruokahetkeä itseni kanssa, toin ruoan kotiin ja söin sen miehen kanssa.
Oma aika on nähtävästi aivan yliarvostettua.
perjantai 21. helmikuuta 2014
51. päivä, kiitos Leenis!
Päätin eilen panostaa itseeni, vaikka rahaa on nolla.
Mentiin muutaman entisen kolleegan kanssa syömään, Lasipalatsiin, blinejä.
Voi sweet mitä settiä.
Meillä kotona mies tekee aina blinit.
Tuolla ravintolassa ne teki kokki, ja kokki ei paljoo rasvassa säästelly.
Ne oli kuin juuri rasvakeittimiestä nostetut lihapiirakat (tai epäilen, että sellaisia olisi juuri rasvakeittimestä nostetut lihapiirakat).
Kun haarukan iski rapeaan kuoreen, rasva vain valui.
Kuorikin oli kova ja rapsakka.
Lisukkeet oli loistavia, pieniä knöölejä.
Idea oli, että saat niin monta bliniä, kuin jaksat syödä.
Tein ISON virheen.
Himmailin niillä lisukkeilla, ja jätin parhaan vikaks.
Kahden blinin jälkeen meinasin kuolla, mutta oli vielä mäti jäljellä.
Ei voinut kuin itkien pyytää yksi blini lisää.
Ei olis kannattanut.
Ateriasta on nyt kulunut 18 tuntia, eikä se vieläkään ole laskeutunut.
Ahneella on...
Mentiin muutaman entisen kolleegan kanssa syömään, Lasipalatsiin, blinejä.
Voi sweet mitä settiä.
Meillä kotona mies tekee aina blinit.
Tuolla ravintolassa ne teki kokki, ja kokki ei paljoo rasvassa säästelly.
Ne oli kuin juuri rasvakeittimiestä nostetut lihapiirakat (tai epäilen, että sellaisia olisi juuri rasvakeittimestä nostetut lihapiirakat).
Kun haarukan iski rapeaan kuoreen, rasva vain valui.
Kuorikin oli kova ja rapsakka.
Lisukkeet oli loistavia, pieniä knöölejä.
Idea oli, että saat niin monta bliniä, kuin jaksat syödä.
Tein ISON virheen.
Himmailin niillä lisukkeilla, ja jätin parhaan vikaks.
Kahden blinin jälkeen meinasin kuolla, mutta oli vielä mäti jäljellä.
Ei voinut kuin itkien pyytää yksi blini lisää.
Ei olis kannattanut.
Ateriasta on nyt kulunut 18 tuntia, eikä se vieläkään ole laskeutunut.
Ahneella on...
torstai 20. helmikuuta 2014
päivä 50, kiitos Suski!
Nostan hattua ruotsalaisille!
Se niiden innostus ja ylpeys.
Käytiin Wasa-laivassa.
Se uppos ekalla retkellään sataman viereen 1600-luvulla.
300-vuoden jälkeen joku keksi nostaa sen ylös.
Nyt se on koottu museoon.
Eli laiva joka upposi sen takia, että se oli väärin rakennettu alunperinkin, rakennettiin uudelleen, ettei päästä unohtamaan, että ei sitten osattu venetä tehä.
Odotan suomeen museota sote-uudituksesta sekä kuntaliitoksesta.
Näitä museoita vois yhdistää sitten ne ruumiit, mitkä siinä hötäkässä oli kuollu.
(ei vaan, vaikuttava laiva se Wasa, että ihan omin pikkukätösin porukka sitä on rakentanut aikanaan kirveellä, taltalla ja sahalla. Heikommalla ois voinu loppua usko kesken.
Nyt se kuulemma ehkä lopetetaan sen museointi, koska se homehtuu paikoilleen. En tiiä kuinka vakava kilpailija siitä tulee Siljalle ja Viikkarille. Kannattaa käyä kurkkaamassa se, jos ei vielä oo käyny.)
Se niiden innostus ja ylpeys.
Käytiin Wasa-laivassa.
Se uppos ekalla retkellään sataman viereen 1600-luvulla.
300-vuoden jälkeen joku keksi nostaa sen ylös.
Nyt se on koottu museoon.
Eli laiva joka upposi sen takia, että se oli väärin rakennettu alunperinkin, rakennettiin uudelleen, ettei päästä unohtamaan, että ei sitten osattu venetä tehä.
Odotan suomeen museota sote-uudituksesta sekä kuntaliitoksesta.
Näitä museoita vois yhdistää sitten ne ruumiit, mitkä siinä hötäkässä oli kuollu.
(ei vaan, vaikuttava laiva se Wasa, että ihan omin pikkukätösin porukka sitä on rakentanut aikanaan kirveellä, taltalla ja sahalla. Heikommalla ois voinu loppua usko kesken.
Nyt se kuulemma ehkä lopetetaan sen museointi, koska se homehtuu paikoilleen. En tiiä kuinka vakava kilpailija siitä tulee Siljalle ja Viikkarille. Kannattaa käyä kurkkaamassa se, jos ei vielä oo käyny.)
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
49. päivä, kiitos Elina!
Hälsningar från Sverige!
Tack!
Ruotsi on ehkä mun lempimaa.
Tukholma on kiva city.
Se mistä mä tykkään ruotsissa, että siellä on ihan sikana työpaikkoja.
Siellä on ihan kaikkialla työpaikkoja, niitä näkyviä töitä.
Metroasemalla on kopissa muutama jamppa myymässä lippuja.
Niillä oviaukoilla hengaa pari tyyppiä opastamassa jos joku ei osaa mennä siitä ovesta läpi.
Muutama jamppa oli myös siinä jotenkin hengaamassa, varmaan varuiks.
WAU!
Sörkassa, ei ketään.
Jos et osaa jotain, niin ota taksi.
Ratikassa oli kuski.
Ratikassa oli myös matkalippujen tarkastaja.
Se tarkasti matkakortit.
Viereisen perheen isä koitti ostaa häneltä lippuja, koskapa heillä ei ollut.
Ei, ei hänellä ollut lippuja myydä, hän vain tarkastaa niitä,
joten... tämä perhe jatkoi matkaa ilman lippuja.
Tack!
Ruotsi on ehkä mun lempimaa.
Tukholma on kiva city.
Se mistä mä tykkään ruotsissa, että siellä on ihan sikana työpaikkoja.
Siellä on ihan kaikkialla työpaikkoja, niitä näkyviä töitä.
Metroasemalla on kopissa muutama jamppa myymässä lippuja.
Niillä oviaukoilla hengaa pari tyyppiä opastamassa jos joku ei osaa mennä siitä ovesta läpi.
Muutama jamppa oli myös siinä jotenkin hengaamassa, varmaan varuiks.
WAU!
Sörkassa, ei ketään.
Jos et osaa jotain, niin ota taksi.
Ratikassa oli kuski.
Ratikassa oli myös matkalippujen tarkastaja.
Se tarkasti matkakortit.
Viereisen perheen isä koitti ostaa häneltä lippuja, koskapa heillä ei ollut.
Ei, ei hänellä ollut lippuja myydä, hän vain tarkastaa niitä,
joten... tämä perhe jatkoi matkaa ilman lippuja.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Päivä 48, kiitos Merja!
Sitä tuossa pohdin, että miten jotkut KERKIÄÄ tässä some-viidakossa sukkuloida työnsä ohessa?
Joka paikkaan keretä kertomaan, mitä just nyt kuuluu.
Kertomaan fb:ssä miten aamu on alkanut, twiittaamaan siitä twitterissä ja vielä instaan kuva auringonnoususta.
Ei kerkeis.
Some-aktivismi niin ei oo mun juttu.
Twitter on jäänyt mulle vieraaks.
Siellä pitää seurata ihmisiä ja asioita.
Ei fyysisesti, mutta silti.
Siellä nokkelat ja kantaaottavat ruotii päivän, #hs ja #tapahtumia.
Twitterissä pitää ihmisen siis ensin twitteriä olla "joku" tai tuntea "joku", että saa edes ketään seuraamaan itteään.
Ongelma on siis sama, kuin:
"Jos mies kuiskaa jotain yksin metsässä, eikä yhtään naista ole monen kilometrin säteellä kuulemassa, onko mies silti väärässä?"
Jos olet todella nokkela ja hauska #twitteri ssä, mutta kukaan ei seuraa sinua, onko se turhaan sinne laitettu?
Sama kun kertois peilin edessä vitsejä itselleen...
En tiiä.
Ihan sama.
Mulla taitaa olla twitterissä kolme seuraajaa, joista yks on joku firma.
Sinne ei täten tule hirveästi mitään laitettua, koska ainoa kuka niitä tulee ikinä tulee lukemaan on joku tuleva työnantaja, ja mä kuitenkin jossain vaiheessa hämääntyisin yksityisyyden raja-aidoissa ja saattaisin haukkua koko maailman.
Ehkä siis parempi että pysyn kiltisti #fb ssä ja ja tässä #blogi ssa.Yksin. Rauhassa. Ikuisesti (no joo, blogissa hieman alta sata päivää). Aamen.
Joka paikkaan keretä kertomaan, mitä just nyt kuuluu.
Kertomaan fb:ssä miten aamu on alkanut, twiittaamaan siitä twitterissä ja vielä instaan kuva auringonnoususta.
Ei kerkeis.
Some-aktivismi niin ei oo mun juttu.
Twitter on jäänyt mulle vieraaks.
Siellä pitää seurata ihmisiä ja asioita.
Ei fyysisesti, mutta silti.
Siellä nokkelat ja kantaaottavat ruotii päivän, #hs ja #tapahtumia.
Twitterissä pitää ihmisen siis ensin twitteriä olla "joku" tai tuntea "joku", että saa edes ketään seuraamaan itteään.
Ongelma on siis sama, kuin:
"Jos mies kuiskaa jotain yksin metsässä, eikä yhtään naista ole monen kilometrin säteellä kuulemassa, onko mies silti väärässä?"
Jos olet todella nokkela ja hauska #twitteri ssä, mutta kukaan ei seuraa sinua, onko se turhaan sinne laitettu?
Sama kun kertois peilin edessä vitsejä itselleen...
En tiiä.
Ihan sama.
Mulla taitaa olla twitterissä kolme seuraajaa, joista yks on joku firma.
Sinne ei täten tule hirveästi mitään laitettua, koska ainoa kuka niitä tulee ikinä tulee lukemaan on joku tuleva työnantaja, ja mä kuitenkin jossain vaiheessa hämääntyisin yksityisyyden raja-aidoissa ja saattaisin haukkua koko maailman.
Ehkä siis parempi että pysyn kiltisti #fb ssä ja ja tässä #blogi ssa.Yksin. Rauhassa. Ikuisesti (no joo, blogissa hieman alta sata päivää). Aamen.
maanantai 17. helmikuuta 2014
47. päivä, kiitos Margit!
Hiihtoloma.
Ulkona sataa vettä.
Vesihiihtoloma?
Nyt on päällänsä joku kriisi.
Näin TAAS unta Elastisesta, ja TAAS se yritti iskeä mua.
Eikö se jo tajua jättää mua rauhaan?
Ulkona sataa vettä.
Vesihiihtoloma?
Nyt on päällänsä joku kriisi.
Näin TAAS unta Elastisesta, ja TAAS se yritti iskeä mua.
Eikö se jo tajua jättää mua rauhaan?
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Päivä 46, Kiitos Riitta!
Pääsimme ystävänpäivänä lounaalle palkittuun ravintola Ask;iin.
Hieno paikka.
Tarjoilijat puhuivat englantia.
Menu oli englanniksi.
Uusia sanoja.
Keskustelua sivistyneesti ruotsiksi.
Kaukana omalta mukavuusalueeltani.
Se, mikä harmitti äärimmäisyyksiin oli kahvin kanssa tarjolla olleet suklaat.
Varmasti hyviä.
Varmasti en olisi koskaan syönyt kalliimpia konvehteja, mutta kiitos ei.
Ku mul on tää lakko.
Hieno paikka.
Tarjoilijat puhuivat englantia.
Menu oli englanniksi.
Uusia sanoja.
Keskustelua sivistyneesti ruotsiksi.
Kaukana omalta mukavuusalueeltani.
Se, mikä harmitti äärimmäisyyksiin oli kahvin kanssa tarjolla olleet suklaat.
Varmasti hyviä.
Varmasti en olisi koskaan syönyt kalliimpia konvehteja, mutta kiitos ei.
Ku mul on tää lakko.
lauantai 15. helmikuuta 2014
45. päivä, kiitos Tuija!
Mut nakitettiin lastenhoitajaks.
Tää on niin siistii.
Saa tonkia kaikki kaapit läpi ja heittää tavarat lattialle, ns. lapsikärjellä.
Mä oon tosi hyvä just tällasten 1-vuotiaiden kanssa.
perjantai 14. helmikuuta 2014
Päivä 44, kiitos Annukka!
Olin eilen soittamassa vanhojen tansseissa.
En yksin.
Jengissä.
http://www.espoonpelimannit.fi/
Ois varmaan ollut aikanaan aika huippua jos meilläkin ois ollu liveorkesteri.
Mutta meillä oli huippua, että meitä oli kertakaikkiaan niin vähän.
Yksi luokka.
Ja mä sain parikseni just sen kenet halusin, koska pyysin.
Eilen oli pareja salissa ehkä miljoona?
Ei ne mahtuneet tanssimaan piirissä, joten ne teki kaks piiriä ja tanssi niissä.
Ohuesti harmitti sen äidin puolesta, joka istui lähelläni, jonka tytär tanssi siinä meistä kauempana olevassa piirissä, eli hän ei oikeastaan nähnyt tyttärensä tanssia.
Onneksi oli kai asuun panostettu.
Trendinä tänä vuonna oli vahvasti korsettiyläosa (olkaimeton tietenkin) ja kermakakku alaosa. Jotain oli opittu, koska tänän vuonna ei niin kovin moni joutunut nostamaan yläosaansa, pari vuotta takaperin se oli suorastaan osa jokaisen tanssin koreografiaa.
Hieman jäin miettimään sitä tyttöä, jolla oli tällainen tyylinmukainenVALKOINEN mekko.
Mitä kiksejä hän saa hääpuvustaan tulevaisuudessa? öööö...
Ja vaikka maailma muuttuu, se, että 17-vuotiaan miehenalut ei kertakaikkiaan osaa heiluttaa lannetta.
Youtubesta varmasti ovat kuitenkin katselleet Psyn Gentleman videota.
Mieleenpainuvin yritys oli poika, joka seisoi paikoillaan ja niin koetti lantiota heiluttaa, että ainoa mikä heilui puolelta toiselle oli pää.
Vuonna 1996 meillä sentäs osa kanavoi lantionliikkeen kyykkyynylös liikkeellä :)
Nuoret miehet, niin aitoja.
En yksin.
Jengissä.
http://www.espoonpelimannit.fi/
Ois varmaan ollut aikanaan aika huippua jos meilläkin ois ollu liveorkesteri.
Mutta meillä oli huippua, että meitä oli kertakaikkiaan niin vähän.
Yksi luokka.
Ja mä sain parikseni just sen kenet halusin, koska pyysin.
Eilen oli pareja salissa ehkä miljoona?
Ei ne mahtuneet tanssimaan piirissä, joten ne teki kaks piiriä ja tanssi niissä.
Ohuesti harmitti sen äidin puolesta, joka istui lähelläni, jonka tytär tanssi siinä meistä kauempana olevassa piirissä, eli hän ei oikeastaan nähnyt tyttärensä tanssia.
Onneksi oli kai asuun panostettu.
Trendinä tänä vuonna oli vahvasti korsettiyläosa (olkaimeton tietenkin) ja kermakakku alaosa. Jotain oli opittu, koska tänän vuonna ei niin kovin moni joutunut nostamaan yläosaansa, pari vuotta takaperin se oli suorastaan osa jokaisen tanssin koreografiaa.
Hieman jäin miettimään sitä tyttöä, jolla oli tällainen tyylinmukainenVALKOINEN mekko.
Mitä kiksejä hän saa hääpuvustaan tulevaisuudessa? öööö...
Ja vaikka maailma muuttuu, se, että 17-vuotiaan miehenalut ei kertakaikkiaan osaa heiluttaa lannetta.
Youtubesta varmasti ovat kuitenkin katselleet Psyn Gentleman videota.
Mieleenpainuvin yritys oli poika, joka seisoi paikoillaan ja niin koetti lantiota heiluttaa, että ainoa mikä heilui puolelta toiselle oli pää.
Vuonna 1996 meillä sentäs osa kanavoi lantionliikkeen kyykkyynylös liikkeellä :)
Nuoret miehet, niin aitoja.
torstai 13. helmikuuta 2014
43. päivä, kiitos Tia!
Köyhyys se on, arvaamaton,
velaks sen sain,
siit kiitän sua ain...
Ei oo velkaa ku luottokunnalle ja pankille ja nähtävästi parille sukulaiselle.
Ei paha.
Ystävistä oon pysyny erossa.
Parhainta vähävaraisuudessa on lukea illalla ihan hillittömistä tarjouksista, ja aamulla toteuttaa suunnitelma siten, että meillä syödään nyt tarjousperunaa ja makkaraa tovi, sekä omenoita ja jäätelöä.
Tarjouksessa olevien tuotteiden ostamisessa ahistaa eniten se, kun sulla on siinä hihnalla VAIN niitä tarjouksessa olevia tuotteita. Koitin ihan vähän yrittää, ja lisäsin pari pussia nuudeleita hihnalle.
Ei auttanut.
Köyhä ja urpo oli kullattuna otsaan.
Ne on niitä hetkiä kun haluaisin vajota.
Siinä loukussa ei auta edes se tieto, että tein aamulla graavisiikatartaria...
velaks sen sain,
siit kiitän sua ain...
Ei oo velkaa ku luottokunnalle ja pankille ja nähtävästi parille sukulaiselle.
Ei paha.
Ystävistä oon pysyny erossa.
Parhainta vähävaraisuudessa on lukea illalla ihan hillittömistä tarjouksista, ja aamulla toteuttaa suunnitelma siten, että meillä syödään nyt tarjousperunaa ja makkaraa tovi, sekä omenoita ja jäätelöä.
Tarjouksessa olevien tuotteiden ostamisessa ahistaa eniten se, kun sulla on siinä hihnalla VAIN niitä tarjouksessa olevia tuotteita. Koitin ihan vähän yrittää, ja lisäsin pari pussia nuudeleita hihnalle.
Ei auttanut.
Köyhä ja urpo oli kullattuna otsaan.
Ne on niitä hetkiä kun haluaisin vajota.
Siinä loukussa ei auta edes se tieto, että tein aamulla graavisiikatartaria...
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
42. päivä, kiitos Thony, aka Päälliccö!
Lähdin tänään Helsinkiin, autolla.
Helsingissä tarvitsee parkkirahaa, jos menee autolla ja aikoo pysäköidä.
(Njaa, 80€ on vähemmän rahaa kuin 84€)
Parkkirahaa varten tarvitsee siis nostaa rahaa.
Automaatista saa setelin.
Sen voi viedä kiskalle ja ostaa jonku pienen suklaapatukan ja sitten saa vaihtorahaa.
Vaihtorahan voi käyttää parkkirahana.
PAITSI KUN EI VOI OSTAA SITÄ SUKLAATA ja seuraavaks edullisin juttu on joku t-paita 15€.
Ta-daa.
Onneks löysin rahanvaihtajan pelikoneiden vierestä ja säästin pari euroa parkkiin.
Helsingissä tarvitsee parkkirahaa, jos menee autolla ja aikoo pysäköidä.
(Njaa, 80€ on vähemmän rahaa kuin 84€)
Parkkirahaa varten tarvitsee siis nostaa rahaa.
Automaatista saa setelin.
Sen voi viedä kiskalle ja ostaa jonku pienen suklaapatukan ja sitten saa vaihtorahaa.
Vaihtorahan voi käyttää parkkirahana.
PAITSI KUN EI VOI OSTAA SITÄ SUKLAATA ja seuraavaks edullisin juttu on joku t-paita 15€.
Ta-daa.
Onneks löysin rahanvaihtajan pelikoneiden vierestä ja säästin pari euroa parkkiin.
tiistai 11. helmikuuta 2014
Päivä 41, kiitos Sini!
Huhhahhei.
Sain kutsun työhaastatteluun, rekryfirmaan.
Menin katsomaan mitäs tässä on nyt tullut haettua.
Ei paha, sujuva saksa on etu.
(Mulla oli lukiossa muutama luokkakaveri jolla oli pari saksankurssia, ja onhan mulla saksanpaimenkoiria, ihan hanskassa se kieli)
Mulla ei oo siis mitään referenssejä siihen työhön.
Miten mä olen edes hakenut sitä?
Kännissä ja kihloissa????
Ja miten ne edes kutsuu mua juttelemaan.
Oonko mä ainoo joka on jotenkin sujuvasti valehdellut saksaksi?
Tutustuin hiukan frmaan netissä, hankalampaa homma ei vois olla.
Sivut on saksaa.
Suomen toimarin kohalla oli linkki kätevään palveluun kuin Linkedin, johon kirjauduin tovi sitten.
Onpas näpsäkkä palvelu.
Mä tunnen Timon, joka tuntee jonkun, joka tuntee tän toimarin.
Nice.
Palvelu jopa ehdotti, että kysy Timolta, mikä tää toimari on miehiään.
Hauskaa oli siihen saakka, kun tajusin, että toimii se hissi toiseenkin suuntaan...
Sain kutsun työhaastatteluun, rekryfirmaan.
Menin katsomaan mitäs tässä on nyt tullut haettua.
Ei paha, sujuva saksa on etu.
(Mulla oli lukiossa muutama luokkakaveri jolla oli pari saksankurssia, ja onhan mulla saksanpaimenkoiria, ihan hanskassa se kieli)
Mulla ei oo siis mitään referenssejä siihen työhön.
Miten mä olen edes hakenut sitä?
Kännissä ja kihloissa????
Ja miten ne edes kutsuu mua juttelemaan.
Oonko mä ainoo joka on jotenkin sujuvasti valehdellut saksaksi?
Tutustuin hiukan frmaan netissä, hankalampaa homma ei vois olla.
Sivut on saksaa.
Suomen toimarin kohalla oli linkki kätevään palveluun kuin Linkedin, johon kirjauduin tovi sitten.
Onpas näpsäkkä palvelu.
Mä tunnen Timon, joka tuntee jonkun, joka tuntee tän toimarin.
Nice.
Palvelu jopa ehdotti, että kysy Timolta, mikä tää toimari on miehiään.
Hauskaa oli siihen saakka, kun tajusin, että toimii se hissi toiseenkin suuntaan...
maanantai 10. helmikuuta 2014
Kaunista on...
...laittaa ne vuonna 2001 ostetut lyhyet shortsit jalkaan ja lähteä spinninkiin.
Mielessä oli kai ne ihan kaameen hienot reisilihakset jotka menee ihan pumppiin ja pääsee listaan;
Asioita mitkä näkyy kuusta.
Huono idea, huono idea.
Ei ne päässy sille listalle.
Itseluottamukseni pääsi.
Mielessä oli kai ne ihan kaameen hienot reisilihakset jotka menee ihan pumppiin ja pääsee listaan;
Asioita mitkä näkyy kuusta.
Huono idea, huono idea.
Ei ne päässy sille listalle.
Itseluottamukseni pääsi.
40. päivä, kiitos Tiina!
-Ootkos viime aikoina hakenu töitä?
-No oon.
-No minkälaisia?
-Avaa mol.fi, valitse uusimaa, niitä kaikkia.
Töit olis kivoja, tottakai.
Työkaverit ois kivoja, tottakai.
Kaameella kiireellä töistä kotiin kuuntelemaan näitä kakaroita, ei kiitos.
Täysin turvonneelle salille jonottamaan ylätaljaa, ei kiitos.
Lisää käyttörahaa, tottakai.
Vähemmän aikaa käyttää rahaa, tottakai.
Firman bileet, tottakai.
Kesä töissä, ei kiitos (ok, tottakai, kuka oikeesti jaksaa kaks ja puol kuukautta tapella lastensa kanssa siitä, kun nyt ois jumalauta pakko mennä ulos, ja täs oi nyt syötävä tää ruoka, ja ei, ei voida mennä lintsille TÄNÄÄNKÄÄN, eikä ruotsiin, eikä thaimaaseen, eikä ees Benille, kun Beni ei oo kotona, kun Beni on mökillä)
Urakehitys, tottakai. (tällä hetkellä kehitys on jopa alaspäin tässä ravintoketjussa)
Et anyone?
I'm available.
(ok, on mulla kriteeritkin työnteolle, koska oon nirso,eli enemmän kuin se nyt tarjottu 5€/h)
-No oon.
-No minkälaisia?
-Avaa mol.fi, valitse uusimaa, niitä kaikkia.
Töit olis kivoja, tottakai.
Työkaverit ois kivoja, tottakai.
Kaameella kiireellä töistä kotiin kuuntelemaan näitä kakaroita, ei kiitos.
Täysin turvonneelle salille jonottamaan ylätaljaa, ei kiitos.
Lisää käyttörahaa, tottakai.
Vähemmän aikaa käyttää rahaa, tottakai.
Firman bileet, tottakai.
Kesä töissä, ei kiitos (ok, tottakai, kuka oikeesti jaksaa kaks ja puol kuukautta tapella lastensa kanssa siitä, kun nyt ois jumalauta pakko mennä ulos, ja täs oi nyt syötävä tää ruoka, ja ei, ei voida mennä lintsille TÄNÄÄNKÄÄN, eikä ruotsiin, eikä thaimaaseen, eikä ees Benille, kun Beni ei oo kotona, kun Beni on mökillä)
Urakehitys, tottakai. (tällä hetkellä kehitys on jopa alaspäin tässä ravintoketjussa)
Et anyone?
I'm available.
(ok, on mulla kriteeritkin työnteolle, koska oon nirso,eli enemmän kuin se nyt tarjottu 5€/h)
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Päivä 39, kiitos Maija!
Tää on jo naurettavaa.
Löysin koiran häkin päällä olevasta korista karkkipussin.
Löysin koiran häkin päällä olevasta korista karkkipussin.
Kuka näitä täällä piilottelee?
Miksi näitä ei ole syöty?
Miksi näitä ei ole syöty?
lauantai 8. helmikuuta 2014
38. päivä, kiitos Jaana!
Olin tänään juhlimassa kummityttöni 6-vuotis synttäreitä.
Tämä ihana neitonen katseli minua viime syksynä suihkun jälkeen ja totesi:
"Anna, sulla on kyllä tosi iso pylly"
"Anna, sulla on kyllä tosi iso pylly"
Vuonna 2001 pultsari katteli ratikassa mun tanssitrikoisiin verhottuja sääriä ja totesi:
"Ei käy luojaa syyttäminen jos noilta jaloilta kaatuu"
Nice...
"Ei käy luojaa syyttäminen jos noilta jaloilta kaatuu"
Nice...
Totuus tulee lasten ja humalaisten suusta...
perjantai 7. helmikuuta 2014
Päivä 37, Kiitos Anni!
Kiitos maailma uusista lätkämailoista.
Me niin höntsätään.
Porukalla.
Mä en mee maaliin, maalissa ei voi tehä maaleja.
Me niin höntsätään.
Porukalla.
Mä en mee maaliin, maalissa ei voi tehä maaleja.
torstai 6. helmikuuta 2014
36. päivä, kiitos Laura!
Onko se tää työttömyys?
Onko se tää elo ilman suklaata?
Onko se viikonlopun viini?
Onko se äskeinen opastettu kuntosalireeni?
En tiiä mikä on, mutta katsoin tervetuloa kotiin-ohjelman, (missä rempataan joltain salaa sen heebon koti, koska se tyyppi on niin jees,) niin mä itkin.
Istuin sohvalla enkä kyyneliltä nähnyt eteeni.
En kestä.
Vähän jotain tollasta, niin mä oon heti parkumassa.
Oikee itkuLiisa.
Lopettakaa hyvät teot, tai ajan vielä kolarin...
Ps. Etsin kelloani, löysin puoliksi syödyn lakupussin!
Mikä tätä taloa vaivaa?
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
35. päivä, kiitos Marjo!
Kävin tänään moikkaamassa vanhoja työkavereita.
Oli hauskaa pitkästä aikaa juoda kahvia ja nauraa.
Hieman kyselivät takaisin.
Pois lähtiessäni tuli tieto n.70 ihmisen yt:eistä.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Päivä 34, kiitos Marie!
Kyllä ton pienmies kakkosen elämä on täynnä iloja.
Sain tänään kaverilta oranssin vetoketjuneuleen, jota hänen lapset eivät enään huolineet.
Poika näki neuleen ja kysyi: onks toi mulle? Tollasta mä oon AINA halunnut!
Ja heti piti paita laittaa päälle.
Hyvin moni asia on tuolle lapselle juuri se, mitä hän on aina halunnut.
Kunhan vain jotain saa.
Olenko korvannut liikaa rakkautta materislla?
Olrnko korvannut liikaa materias rakkaudella?
Mitä tapahtuu kun lapsi jonain päivänä hallitsee omaa rahankäyttöään?
Alkaako silloin suomessa oma himohamstraajat-ohjelma, missä puskutraktorilla mennään mun lapselle kylään?
Sain tänään kaverilta oranssin vetoketjuneuleen, jota hänen lapset eivät enään huolineet.
Poika näki neuleen ja kysyi: onks toi mulle? Tollasta mä oon AINA halunnut!
Ja heti piti paita laittaa päälle.
Hyvin moni asia on tuolle lapselle juuri se, mitä hän on aina halunnut.
Kunhan vain jotain saa.
Olenko korvannut liikaa rakkautta materislla?
Olrnko korvannut liikaa materias rakkaudella?
Mitä tapahtuu kun lapsi jonain päivänä hallitsee omaa rahankäyttöään?
Alkaako silloin suomessa oma himohamstraajat-ohjelma, missä puskutraktorilla mennään mun lapselle kylään?
maanantai 3. helmikuuta 2014
33. päivä, kiitos Jere! (eri Jere ku eilen, mä tunnen vaan Jerejä)
2: mä en halua mennä kouluun ens viikon perjantaina
M: mitäpä sillon on?
2: luistelua, mä en tykkää luistelusta
M: viime talvena sä tykkäsit luistelusta?
2: niin, mutta en enään.
M: onko luistimissa jokin vika?
2: joo ne painaa ja puristaa joka puolelta.
Äitiys, laji joka pistää minut himoamaan niitä salaisia hetkiä autossa kaupassa käynnin jälkeen, kun saan syödä se tuplan, hiljaisuudessa, salaa, yksin.
M: mitäpä sillon on?
2: luistelua, mä en tykkää luistelusta
M: viime talvena sä tykkäsit luistelusta?
2: niin, mutta en enään.
M: onko luistimissa jokin vika?
2: joo ne painaa ja puristaa joka puolelta.
Äitiys, laji joka pistää minut himoamaan niitä salaisia hetkiä autossa kaupassa käynnin jälkeen, kun saan syödä se tuplan, hiljaisuudessa, salaa, yksin.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
32. päivä, kiitos Jere!
On asioita joita mä inhoan eniten maailmassa, ja ne on noi miehen ideat.
Yleensä jos se käskee mun tehdä jotain mistä en oo sillä hetkellä kovin innoissani, niin yleensä just ne jutut kääntyy todella ärsyttäviksi.
Kuten TAAS tänään.
Piti mennä ulos heittämään kellariin vievältä liuskalta lumet pois.
Nopee juttu.
Niin justiinsa taas...
Siellä heittelin lunta lapiolla seinän yli, ja samalla se rintsikan olkanaru rupes putoamaan.
Päällä on tietenkin toppatakit ja kaulaliinat.
Kuinka miellyttävää, NOT.
Jos mä oisin tehnyt sen sitten kun itse oisin ollut sitä mieltä, että se on hyvä hetki, olisin varustautunut toisin.
Yleensä jos se käskee mun tehdä jotain mistä en oo sillä hetkellä kovin innoissani, niin yleensä just ne jutut kääntyy todella ärsyttäviksi.
Kuten TAAS tänään.
Piti mennä ulos heittämään kellariin vievältä liuskalta lumet pois.
Nopee juttu.
Niin justiinsa taas...
Siellä heittelin lunta lapiolla seinän yli, ja samalla se rintsikan olkanaru rupes putoamaan.
Päällä on tietenkin toppatakit ja kaulaliinat.
Kuinka miellyttävää, NOT.
Jos mä oisin tehnyt sen sitten kun itse oisin ollut sitä mieltä, että se on hyvä hetki, olisin varustautunut toisin.
lauantai 1. helmikuuta 2014
Päivä 31, kiitos Piia!
Suklaa ei ole karkkia.
Voithan sä kuitenkin suklaata syödä.
Ota tästä suklaamuffinssi. Täällä on ihania suklaapaloja sisällä.
Joo, mun maailmassa suklaa on karkkia.
Jos herkkuun on jemmattu karkkia, se laskettakoon karkiksi.
Ei sitä voi syödä puhtaalla omallatunnolla.
Ensin otan ne after eightit, teen niistä minttusuklaamoussen ja lapioin kitaan... ööö... ei näin. Ei todellakaan näin.
Toki jos menen kylään ja jälkiruoaksi on tehty joku suklaaherkku kaakaosta, niin en mä sen päälle välttämättä sylje.
Iloisiin asioihin.
Paino oli tippunut.
Se on positiivista!
Se on oikeastaan ihanaa!
...ja uunissa on kakku huomista varten.
On juustokakku, eli sitäkään ei sitten tietyissä piireissä varmaankaan lasketa herkuksi, kun se on ruokaa :)
Ihanaa että lunta tuli kolattavaksi asti.
Perseestä, että ykkösen matsien ja kakunteon jälkeen jäi puolituntia aikaa kolata piha silleen, että ei tule hiki, koska nyt jo matkalla seuraavaan kohteeseen...
Ai niin, SUSIJENGIIIIIIIII!!!!!!!!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)