Toista päivää viedään, se perinteinen sohvailta... ja tänään vieläpä jatkuu voice of... no onneksi kaikilla on hyvä tahto ja maassa rauha, ei kukaan sitä karkkia kanna nenän eteen. Hyvä näin.
Mietin tänään tätä "urakkaa", ja velpoimmillaanhan se on näin: olen 121 päivää syömättä karkkia.
Ei kuulosta kovin hankalalta? Ei vaadi yliopistotutkintoa että homma avautuu. No ei.
Mikä siinä sitten on hankalaa?
Mietin itseäni, että mitkä muka on ne haastavimmat kohdat. Olenhan ollut pian 2v polttamattakin.
Röökin ja karkin ero lienee siinä, että tupakoin koko ajan ja joka tilanteessa. Karkkia en syö koko aikaa enkä joka tilanteessa.
Joskus saatan syödä suunnitellut karkit, eli joku lauantai tms.
Enemmän syön niitä suunnittelemattomia karkkeja, karkkeja joita ei tietenkään "lasketa".
Perinteisin on kaupasta nälissään väsyneenä patukka, että jaksaa kokkaa perheelle, melko hyvänä kakkosena tulee juhlat tms. missä on karkkia esillä.
Näistä tällä tietoisuudella on "helppo" pysyä erossa, koska ne tiedostan.
Tajusin kuitenkin tänään, että se kompastuskivi on ESITTELYKARKIT.
-Tuleppas kattomaan tätä uutta Valmettia, on karkkiakin (joo tosi hieno traktori, voinko ottaa toisen karkin?)
-Nyt meiän pankissa on kuule toi euroopanohjauskorko tosi alhanen. (No mihinkäs sitä eurooppaa ohjataan? ai täälläkin on mariannea, koska ne tajuu laittaa näihin vaik turkkareita)
Hyvä että hoksasin, koska muuten oisin voinut oikeasti vahingossa lipsahtaa. Nyt tiedostan ansan enkä aio mennä messuille, pankkiin, mihinkään seuraavaan 120 päivään.
Olen tässä samalla myös muutaman viikon ruokavaliolla (että saavuttaisin asemani muotovaliona), joten sokerinhimo korostuu. Tulin tuossa jumpalta kotiin ja pöydällä oli popcorni. Yksi valkoinen hassunmuotoinen varmasti sopivasti suolainen ja öljyinen asia. En pystynyt koskemaan siihen, vaan huusin tukiKARKKIlakkolaiset ottamaan sen pois. Pojat on siis päättänyt olla karkki, EI herkkulakossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti