Viides päivä, kiitos Annelen :)

 
Annele lähetti aamulla kannustavia, innostavia, iloisia ajatuksia tähän päivään

 Kyllä niitä tarvittiinkin niitä iloisia ajatuksia, oli sen verran pätkissä tuo uni...
Kello 10 kurvas kaverin auto pihaan, ja lähdimme kapuamaan niitä rappusia. 
Viimeksi kun perheen kanssa siellä kävimme (lauantaina) minullahan oli niinkuin järkevällä ihmisellä lumettomassa +6 asteisessa talvessa toppatakki.
Tällä kertaa olin vahingosta ja puolikkaasta häpeäkuolemasta viisaampana laittanut jalkaani kiiltotrikoot. Kaunista. 
Siinä mielellään kapuaa eteenpäin ja ylöspäin,ettei turhaan jää porukka häikästymään siitä käsittämättömästä säihkeestä...
2 kierrosta mentiin, ja jos en tietäis, väittäisin itseäni astmaatikoksi, surullista puuskutusta ja mietin jotain synnytyshengitystaktiikoitakin, kun happi oli selkeesti ylhäällä ohuempaa :D

Lounaalle vein lapset kakkosen kummitädille (kuinka laiskaa) ja siellä löysin itseni paistamasa pinaattilettuja, että perhe saa syödä.
Niin lisään pinaattiletut listaan; sitten kun saan syödä vaikka mätäneviä sukkia. 
Pysyin kovana ja nautin raikkaasta hanavedestä.
Sain kuitenkin kaipaamani kiitoksen. Talouden vanhempi tytär 7v oli maininnut, että hän haluaisi minut äidikseen. Niin mahtava asia! Edes omat lapset eivät ole ikinä noin sanoneet :D Tätä sietää juhlia, joten otin toisen lasin vettä. 

Himoja ja haluja on tänään kyllä ollut suuntaan jos toiseen, mutta aamulla mitatut ja kadotetut 4cm vyötäröstä puolessa viikossa kuitenkin antoi puhtia pysyä valitulla tiellä.

JA KIITOS! Mulla on TUKILAKKOLAISIA!
Tuntuu ihmeelliseltä ja hyvältä!
Kiitos! Tsemppiä teille! Te ootte kovia!