Päivä 9, kiitos Anna!

Mä ryssin.
Kivittäkää mut.
Hakatkaa kepeillä.
Polttakaa hornan tulessa.
Myönnän häpeän.
Myönnän kompastukseni.
Myönnän erheen.

Otin karkin.
Juuri sen karkin mitä EI OLE OLEMASSA!
sen MITÄ EI LASKETA!

Oltiin kuuntelemassa Baronalla Jutta thesuperdieettifitfarmtositvformaatti Gusta... (no te tiiätte sen blondin) hyvinvointiluentoa  ja...
Vieressä eräs tosi diettaaja oli sitä mieltä, että just nyt on ruoka-aika kun luento alkoi, ja sieltä tuli kassista pari laatikkoa kanasalaattia.(Oikeesti???? ei voinut hän odottaa puoltatuntia ja syödä niitä mämmejä tauolla, mut hei, ruokakello soi ja sillonen kilpinen syö)
Samalla toiselta puolelta ystävän kädessä auki mynthonlaatikko, sokeriton, mustaherukka, ja mun sormi askissa ja pastilli suussa. Kerkesin hetken sitä imeskellä kun tajusin!
Voi vitti.
Siinä sitten lohduteltiin että se on kurkkupastilli, mutta ei auta. Mä söin sen.
Seuravassa hetkessä olinkin jollain raakaruoka standilla, ja kädessä oli jo raakasuklaan pala, vihdoin pääsen maistamaan. Siinä kohtaa hoksasin, että en todellakaan pääse maistamaan mitään ihme raakasuklaita.
Kai niitä on syksylläikin vielä olemassa, tai muuten jää multa 1200 aktiivisen ainesosan ihme kokematta.

Olihan tuolla tarjolla rasvaprosentin mittaustakin, mutta jätin väliin koska
a) tiedän että se on korkea, menen sitten kun voin olla täysin hämmentyny "ai vitsi, se onkin noin matala, en ois uskonu vaikka tissi on kasvanut sisäänpäin vuoden verran"
b) sitä mittaamassa oli väkeä MUN salilta. En todellakaan halua, että he tietävät paljonko mä painan. Ei kuulu heille. Edes mun mies tai kukaan muukaan ei sitä tiedä. Mäkin haluan sen unohtaa.
c) siin oli jono.

No eipä muuta.
En oo viel ihan varma kumpi oli isompi. Bulle vai Jutan daisarit.

2. päivä, kiitos Mintun!

Toista päivää viedään, se perinteinen sohvailta... ja tänään vieläpä jatkuu voice of... no onneksi kaikilla on hyvä tahto ja maassa rauha, ei kukaan sitä karkkia kanna nenän eteen. Hyvä näin.

Mietin tänään tätä "urakkaa", ja velpoimmillaanhan se on näin: olen 121 päivää syömättä karkkia.
Ei kuulosta kovin hankalalta? Ei vaadi yliopistotutkintoa että homma avautuu. No ei.
Mikä siinä sitten on hankalaa?
Mietin itseäni, että mitkä muka on ne haastavimmat kohdat. Olenhan ollut pian 2v polttamattakin.
Röökin ja karkin ero lienee siinä, että tupakoin koko ajan ja joka tilanteessa. Karkkia en syö koko aikaa enkä joka tilanteessa.
Joskus saatan syödä suunnitellut karkit, eli joku lauantai tms.
Enemmän syön niitä suunnittelemattomia karkkeja, karkkeja joita ei tietenkään "lasketa".
Perinteisin on kaupasta nälissään väsyneenä patukka, että jaksaa kokkaa perheelle, melko hyvänä kakkosena tulee juhlat tms. missä on karkkia esillä.
Näistä tällä tietoisuudella on "helppo" pysyä erossa, koska ne tiedostan.
Tajusin kuitenkin tänään, että se kompastuskivi on ESITTELYKARKIT.
-Tuleppas kattomaan tätä uutta Valmettia, on karkkiakin (joo tosi hieno traktori, voinko ottaa toisen karkin?)
-Nyt meiän pankissa on kuule toi euroopanohjauskorko tosi alhanen. (No mihinkäs sitä eurooppaa ohjataan? ai täälläkin on mariannea, koska ne tajuu laittaa näihin vaik turkkareita)

Hyvä että hoksasin, koska muuten oisin voinut oikeasti vahingossa lipsahtaa. Nyt tiedostan ansan enkä aio mennä messuille, pankkiin, mihinkään seuraavaan 120 päivään.

Olen tässä samalla myös muutaman viikon ruokavaliolla (että saavuttaisin asemani muotovaliona), joten sokerinhimo korostuu. Tulin tuossa jumpalta kotiin ja pöydällä oli popcorni. Yksi valkoinen hassunmuotoinen varmasti sopivasti suolainen ja öljyinen asia. En pystynyt koskemaan siihen, vaan huusin tukiKARKKIlakkolaiset ottamaan sen pois. Pojat on siis päättänyt olla karkki, EI herkkulakossa :)