Laitoin eilen klo 14 facebookkiin tällaisen viestin:
Kello 22 mennessä tykkäyksiä oli tullut 121. Aivan kreisiä.
40 kohdalla alkoi jo hieman hikoiluttaa, mutta sitten homma kääntyi nauruksi.
Mies myös nauroi vierestä ja kyseli väliaikatietoja. Perheen tukikin on nyt turvattu: sä niin et tuu kestää tota.
Mietinkin, että nimenomaan, en tulekkaan.
Karkki ei ole ollut mulle mikään
Eli miten mä kestän 121 päivää? huijaamalla tuli ekaks mieleen.
Sitten se aukes.
Mä nimeän päivät.
Nyt on kalenterissani toukokuun 4. päivään asti jonkun tuttuni nimi, eli siinä järjestyksessä missä tykkäyksiä tuli.
Aion joka päivä kestää päivän läpi sillä idealla, että olen "luvannut" ko. tyypille olla syömättä karkkia juuri sinä päivänä.
Joka päivä aion laittaa kaverin seinälle kiitoksen siitä päivästä.
Mukavaa matkaa mulle!
Nostan hattua. Tää karkinsyönti taitaa olla sukurasitetta Siltasten puolelta. Ainakin meidän isän karkkihammasta on aina kolottanut. Minä päätin pitää karkitonta aikaa helmikuun loppuun, mutta ties, jos sun mallin innoittamana olisin pitempäänkin. Tsempit siis sulle ja mulle.
VastaaPoista