I'm not a girl, not yet a woman...
Meinaas sen olen dieeteistä oppinut, että siinä missä nainen laihtuu kilon, mieheltä putoaa kaks.
Eli naiselta puol kiloa, mieheltä kilo.
Käsititte kaavan? Yep.
No nyt tilanne on silleesti, että minulla ja miehelläni on molemmilla tippunut YHTÄ PALJON!
Samassa ajassa, samalla idealla.
Olenko minä mies? Onko hän hyvä vaimo? Onko meistä kumpikaan olemassa?
Tunnelmani ovat positiiviset ja hyvin hämmentyneet.
Tänään laitoin tunteen kunniaksi kireimmät farkkuni (ok, ne ainoot mitkä tällä hetkellä mahtuu ilman ihan hirveetä läskiin pureutumista vyötäröltä) jalkaan ja lähdettiin vähän poikain kaa kylille.
Voi kyllä oli ylpiä olo.
Kukaan ei kyllä sanonut mitään tai edes osoittanut huomaavansa tätä ÄÄRIMMÄISTÄ muutosta meikäläisessä.
Ei se mitään, mä huomasin.
Ps. meillä on kohta käsillä aviokriisi. kerroin muutama päivä sitten miehelle, että olen aloittanut blogin, haluaako hän lukea sen?
En.
Aha.
Mä meen nukkuu.
Aha-aaha! (ok, rupesin siis tanssimaan tohon loppuun enkä oo varma tajusko se, että hieman loukkaannuin. Kuitenkaan en aio puhua hänelle kokonaisilla lauseilla ennenkuin hän osoittee hieman kiinnostusta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti