4. päivä, kiitos Tuikun!

Aamulla herätys oli klo7, että pääsisin aamupuurolle.
Mikä kylmähiki olikaan päällä.
Joko nää on vaihdevuodet tai sitten joku moska poistuu musta, tai sitten oon juossu koko yön tietämättäni.
Veikkaan vaihtoehtoa kaksi, ihan mutu-tuntumalla.

Päivällä käväsin koirareeneissä, ja siellä oli kahvit ja PULLAT tarjolla.
Sehän tässä on kamalinta, kun joku on nähnyt vaivaa tarjotakseen jotain, ja töykeänä et ota.
No mä mitään töykeänä ollu. Polvillani rukoilin anteeksiantoa leipurilta. Että ei oo henkilökohtasta.

Kovin oli helppo olla ilman herkkua, vaikka suussani maistoin kääretortun maun ja suutuntumankin tunsin...

Kotiin ajoin tietenkin nälkäisenä ja löysin kirjahyllystä AVATUN after eight rasian. LEMPPAREITA!
Tuolta ne nyttenkin minun nimeäni kutsuu, ja ilmoitin jo miehelle, että voi kuitenkin olla parasta, että mä etsin tän lakon ja dieetin ajaks jonku yksiön missä on yks patja eikä ikkunoita. Säästyy kaikki.
Vähänkin toi verensokeri laskee, niin kaikki tietää hengittäneensä väärin mun läheisyydessä.

Ja tämäkö muka oli helppo päivä?
My ass.

Pari tuntia niin saa mennä hyvällä omalla tunnolla nukkumaan. Siihen asti juon pepsimaxia ja koitanpeilaa muka pienentyvää peppua peilistä. Kaivan ehkä muutamat pikkufarkut kaapista ja rupeen tiedostamaan.