Kannatti meinaan jinksaa.
Nyt mul on työpaikka!
Ei jumaleisson miten hienoo!
Miinuksena päiväjumppien loppuminen ja pitkän kesän menetys.
Tää on tätä.
Mutta ei se haittaa, ku mä sain työpaikan!!!!!!
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
57. päivä, kiitos John!
Tänään teki mieli.
Istuin autossa matkalla koulutukseen, ja tajusin, et rakastan geishaa.
Just sillä hetkellä jos kojelaudalla ois ollu semmonen 5-palan geisha-patukka, en tiedä mitä oisin tehnyt.
Varmaan ruvennu itkemään.
Kyllä ärsyttää että on tää lakko.
Onpas hyvä että on tää lakko.
On tää helpompi kuitenki ku fb-lakko.
Koulutuksessa oli tarjolla suklaakeksejä, en ottanut.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Päivä 56, kiitos Olli!
Haastattelu meni mielestäni hyvin, kiitos kysymästä.
Työ olisi juuri minulle sopivaa, toivottavasti hekin sen hoksaa.
Sen verran tosissani olen, että annoin homman kohtalolle. (No kelle muulle?)
Teininä pelattiin pasianssia sillä menttiksellä, et jos tää nyt menee läpi, ni Hese tykkää musta.
Sit pelattiin kymmenen kierrosta...
Pelasin farmheroessagaa tai no sitä aurinkopunajuuriomenaankanpoika-peliä, todella semmosta tasoa, mitä olin jo pari päivää rankuttanut pääsemättä läpi.
Päätin, että jos seuraavalla yrityksellä menee läpi, saan sen paikan.
Sitten se peli meni läpi...
Nyt jän-nit-tää!
tiistai 25. helmikuuta 2014
55. päivä, kiitos Marko!
Työhaastattelu.
Kääk.
Ei verkkareita.
Ei niitä omia ratakireitä, eikä miehen verkkareita.
Nuorekas firma, näin kuulin.
Tukka kuosiin.
Nuorekkaasti.
Saparoille.
NO EI TODELLAKAAN!
(Mulla menee yli 40v naiset jotka kuvittelee näyttävänsä jotenkin 20-kesäsiltä, kunhan vaan laittaa terhakkaat saparot ja manee viidakon ykään)
Farkut jalkaan, jo toiset mitkä mahtuu (ei toki päällekkäin).
Farkut, jotka ovat jättäneet minut pulaan useamman kerran.
Vetskari on mennyt rikki mitä ihmeellisimmissä paikoissa, yleensä julksisissa tiloissa kesken päivän.
Nyt ne menee jalkaan.
Onko suurikin moga laittaa ne haastatteluun?
Ratkeaa jo bussissa istuessa?
Mutta ne menee jalkaan ja kiinni, jättäen armottoman pelastusrenkaan.
Nyt puoli tuntia aikaa miettiä, miten armoton vararengas piilotetaan nuorekkaasti.
Hupparikin taitaa olla poissuljettu.
Miehenä ois helpompaa.
Kääk.
Ei verkkareita.
Ei niitä omia ratakireitä, eikä miehen verkkareita.
Nuorekas firma, näin kuulin.
Tukka kuosiin.
Nuorekkaasti.
Saparoille.
NO EI TODELLAKAAN!
(Mulla menee yli 40v naiset jotka kuvittelee näyttävänsä jotenkin 20-kesäsiltä, kunhan vaan laittaa terhakkaat saparot ja manee viidakon ykään)
Farkut jalkaan, jo toiset mitkä mahtuu (ei toki päällekkäin).
Farkut, jotka ovat jättäneet minut pulaan useamman kerran.
Vetskari on mennyt rikki mitä ihmeellisimmissä paikoissa, yleensä julksisissa tiloissa kesken päivän.
Nyt ne menee jalkaan.
Onko suurikin moga laittaa ne haastatteluun?
Ratkeaa jo bussissa istuessa?
Mutta ne menee jalkaan ja kiinni, jättäen armottoman pelastusrenkaan.
Nyt puoli tuntia aikaa miettiä, miten armoton vararengas piilotetaan nuorekkaasti.
Hupparikin taitaa olla poissuljettu.
Miehenä ois helpompaa.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Päivä 54, kiitos Mia!
Välillä mietin, mitä kaikkee täällä kannattaa ittestään huudella, mutta sitten lopetan miettimisen.
Siitä tuu ku rupia persiiseen, samoin ku työnhausta.
Tänään on tullut kolme -kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, mutta... -meiliä.
(ja terkut sille joka sano, että meet vaikka kauppaan töihin, en menny, ei neKÄÄN huolinut)
Mutta in your face-maailma, yks soitti ja mulla on huomenna työhaastattelu!
Siis ihan oikeaan frmaan, ei rekryfirmaan.
Mä niin laitan taas itteni nätiks.
Se, että söin kaks viikkoa vanhaa mehukeitto, ja vatsani protestoi mellakalla sen takia, ei häiritse tätä olotilaa.
Siitä tuu ku rupia persiiseen, samoin ku työnhausta.
Tänään on tullut kolme -kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan, mutta... -meiliä.
(ja terkut sille joka sano, että meet vaikka kauppaan töihin, en menny, ei neKÄÄN huolinut)
Mutta in your face-maailma, yks soitti ja mulla on huomenna työhaastattelu!
Siis ihan oikeaan frmaan, ei rekryfirmaan.
Mä niin laitan taas itteni nätiks.
Se, että söin kaks viikkoa vanhaa mehukeitto, ja vatsani protestoi mellakalla sen takia, ei häiritse tätä olotilaa.
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
53. päivä, kiitos Soile!
Jotkut persut oli päässyt pois kopista missä niitä säilytetään kansan hyvinvoinnin vuoksi, ja sitten ne oli vielä päässeet ääneen, koskien tasavertaista avioliittolakia.
Koska jos samaa sukupuolta olevat saisivat samat oikeudet kuin heteroheput, olisi tämä verrattavissa telttailuun ihan missä sattuu.
Siis herramunjee.
Haluavat kuulemma samat oikeudet myös sen takia, että voivat ryhtyä shoppailemaan lapsia.
Voin kertoa, että viime yö oli ton vanhemman draamaQueenin kanssa sen verta haastava, että tulkaa meiän pihalle telttailemaan. Laitan hinnaston ikkunan viereen.
Koska jos samaa sukupuolta olevat saisivat samat oikeudet kuin heteroheput, olisi tämä verrattavissa telttailuun ihan missä sattuu.
Siis herramunjee.
Haluavat kuulemma samat oikeudet myös sen takia, että voivat ryhtyä shoppailemaan lapsia.
Voin kertoa, että viime yö oli ton vanhemman draamaQueenin kanssa sen verta haastava, että tulkaa meiän pihalle telttailemaan. Laitan hinnaston ikkunan viereen.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Päivä 52, kiitos Raisa!
Yksinäinen nainen.
Ei saa olla.
Sain "omaa aikaa" eli ajelin yksinäni pitkin kyliä ja tajusin, että herramunjee, mul on nälkä.
Tuonne matkan varrelle on avattu uusi nepalilainen ravintola.
Päätin mennä kokeilemaan (olenhan tietyissä piireissä kovinkin tunnettu nimenomaan kyvystäni maistaa uusia ruokia :) )
Menin sisään, tuijotin listaa aika tovin, koska juuri siinä kohdassa muistin, että kumina ja minä ei olla mitenkään päin samassa jengissä. Onneksi kuminaa oli laitettu melkein kaikkiin ruokiin. Valitsin sen, missä kuminaa ei ollut.
Tilasin ruoan ja sanoin, että syön täällä.
Menin pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa.
Tovin odotin ja sitten nepalinsetä toi mulle pussin jossa ruoka oli kätevästi bokseissa.
Ei tullut rauhaisaa ruokahetkeä itseni kanssa, toin ruoan kotiin ja söin sen miehen kanssa.
Oma aika on nähtävästi aivan yliarvostettua.
Ei saa olla.
Sain "omaa aikaa" eli ajelin yksinäni pitkin kyliä ja tajusin, että herramunjee, mul on nälkä.
Tuonne matkan varrelle on avattu uusi nepalilainen ravintola.
Päätin mennä kokeilemaan (olenhan tietyissä piireissä kovinkin tunnettu nimenomaan kyvystäni maistaa uusia ruokia :) )
Menin sisään, tuijotin listaa aika tovin, koska juuri siinä kohdassa muistin, että kumina ja minä ei olla mitenkään päin samassa jengissä. Onneksi kuminaa oli laitettu melkein kaikkiin ruokiin. Valitsin sen, missä kuminaa ei ollut.
Tilasin ruoan ja sanoin, että syön täällä.
Menin pöytään istumaan ja odottamaan ruokaa.
Tovin odotin ja sitten nepalinsetä toi mulle pussin jossa ruoka oli kätevästi bokseissa.
Ei tullut rauhaisaa ruokahetkeä itseni kanssa, toin ruoan kotiin ja söin sen miehen kanssa.
Oma aika on nähtävästi aivan yliarvostettua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)