Päivä 37, Kiitos Anni!

Kiitos maailma uusista lätkämailoista.
Me niin höntsätään.
Porukalla.

Mä en mee maaliin, maalissa ei voi tehä maaleja.

36. päivä, kiitos Laura!

Onko se tää työttömyys?
Onko se tää elo ilman suklaata?
Onko se viikonlopun viini?
Onko se äskeinen opastettu kuntosalireeni?

En tiiä mikä on, mutta katsoin tervetuloa kotiin-ohjelman, (missä rempataan joltain salaa sen heebon koti, koska se tyyppi on niin jees,) niin mä itkin.
Istuin sohvalla enkä kyyneliltä nähnyt eteeni.

En kestä.
Vähän jotain tollasta, niin mä oon heti parkumassa.
Oikee itkuLiisa.

Lopettakaa hyvät teot, tai ajan vielä kolarin...

Ps. Etsin kelloani, löysin puoliksi syödyn lakupussin!
Mikä tätä taloa vaivaa?

35. päivä, kiitos Marjo!

Kävin tänään moikkaamassa vanhoja työkavereita.
Oli hauskaa pitkästä aikaa juoda kahvia ja nauraa.
Hieman kyselivät takaisin.

Pois lähtiessäni tuli tieto n.70 ihmisen yt:eistä.

Päivä 34, kiitos Marie!

Kyllä ton pienmies kakkosen elämä on täynnä iloja.
Sain tänään kaverilta oranssin vetoketjuneuleen,  jota hänen lapset eivät enään huolineet.
Poika näki neuleen ja kysyi: onks toi mulle? Tollasta mä oon AINA halunnut!
Ja heti piti paita laittaa päälle.

Hyvin moni asia on tuolle lapselle juuri se,  mitä hän on aina halunnut.
Kunhan vain jotain saa.

Olenko korvannut liikaa rakkautta materislla?
Olrnko korvannut liikaa materias rakkaudella?

Mitä tapahtuu kun lapsi jonain päivänä hallitsee omaa rahankäyttöään?
Alkaako silloin suomessa oma himohamstraajat-ohjelma,  missä puskutraktorilla mennään mun lapselle kylään?

33. päivä, kiitos Jere! (eri Jere ku eilen, mä tunnen vaan Jerejä)

2: mä en halua mennä kouluun ens viikon perjantaina
M: mitäpä sillon on?
2: luistelua, mä en tykkää luistelusta
M: viime talvena sä tykkäsit luistelusta?
2: niin, mutta en enään.
M: onko luistimissa jokin vika?
2: joo ne painaa ja puristaa joka puolelta.

Äitiys, laji joka pistää minut himoamaan niitä salaisia hetkiä autossa kaupassa käynnin jälkeen, kun saan syödä se tuplan, hiljaisuudessa, salaa, yksin.

32. päivä, kiitos Jere!

On asioita joita mä inhoan eniten maailmassa, ja ne on noi miehen ideat.
Yleensä jos se käskee mun tehdä jotain mistä en oo sillä hetkellä kovin innoissani, niin yleensä just ne jutut kääntyy todella ärsyttäviksi.
Kuten TAAS tänään.

Piti mennä ulos heittämään kellariin vievältä liuskalta lumet pois.
Nopee juttu.
Niin justiinsa taas...

Siellä heittelin lunta lapiolla seinän yli, ja samalla se rintsikan olkanaru rupes putoamaan.
Päällä on tietenkin toppatakit ja kaulaliinat.
Kuinka miellyttävää, NOT.

Jos mä oisin tehnyt sen sitten kun itse oisin ollut sitä mieltä, että se on hyvä hetki, olisin varustautunut toisin.

Päivä 31, kiitos Piia!

Suklaa ei ole karkkia.
Voithan sä kuitenkin suklaata syödä.
Ota tästä suklaamuffinssi. Täällä on ihania suklaapaloja sisällä.

Joo, mun maailmassa suklaa on karkkia.
Jos herkkuun on jemmattu karkkia, se laskettakoon karkiksi.
Ei sitä voi syödä puhtaalla omallatunnolla.
Ensin otan ne after eightit, teen niistä minttusuklaamoussen ja lapioin kitaan... ööö... ei näin. Ei todellakaan näin.
Toki jos menen kylään ja jälkiruoaksi on tehty joku suklaaherkku kaakaosta, niin en mä sen päälle välttämättä sylje.

Iloisiin asioihin.
Paino oli tippunut.
Se on positiivista!
Se on oikeastaan ihanaa!

...ja uunissa on kakku huomista varten.
On juustokakku, eli sitäkään ei sitten tietyissä piireissä varmaankaan lasketa herkuksi, kun se on ruokaa :)

Ihanaa että lunta tuli kolattavaksi asti.
Perseestä, että ykkösen matsien ja kakunteon jälkeen jäi puolituntia aikaa kolata piha silleen, että ei tule hiki, koska nyt jo matkalla seuraavaan kohteeseen...

Ai niin, SUSIJENGIIIIIIIII!!!!!!!!!!!