Päivä 121, LOPPU! Kiitos Cilla ja Juha!

Valmis.
Tän illan vielä sinnittelen.
Lapsi meinas, että nyt mökillä pitäis suklaabanaaneja saada.
Sain sen tyytymään lettuihin.

Blogi hiljenee luvatusti.

On ollut hauskat 121 päivää.
Olen oppinut, että en tarvitse karkkia.
Olen oppinut, että huumori on hankala laji, joka ei tule pakottamalla.

Oikeastaan olen iloinen, että tämä on tässä.

Nähdään ja moikataan!

Jos joskus lähden yhtä hölmöön juttuun mukaan, voi olla että jatkan tällä kanavalla, tai keksin uuden.

Nyt jaxuhali kaikille.
Moi!

edit. 11.5.2014

tarina päättikin jatkua.

www.121yota.blogspot.com

120. päivä, kiitos Auli!

Tokavika päivä,
Huhhuh.

Alkaa mielenkiinto loppua.
Ei jaksais.
Haluisin luovuttaa ehkä vaan siitä ilosta, että maali on niin lähellä.
Että vois todeta, että en sit pystyny tähänkään.

Noh, tän ja huomisen ku puristaa, niin lauantaina saa se toblerone-möntti kyytiä.
..ja mignon.

Ai niin, huomenna tää blogi loppuu.
Tuleekohan mulle ikävä?
Mitä mä sitte teen...
Oonkohan mä tarpeeksa vanha muistelmiin? :)
Muistelmissa on vaan se huono puoli, että mä en muista asioita...

Noh, nyt jatkan tätä työväenpäivän juhlintaa, ja muistelen lapsuutta ku pressan linnan eessä isälle vilkutettiin.